torstai 29. tammikuuta 2015

Kotikutoinen, rapea mysli eli granola

Olen onnistunut kokonaiset kaksi viikkoa putkeen syömään aamiaista, huippua! Lomalla tuli mätettyä tuhti hotelliaamiainen joka aamu, mutta kotona olen pitkästä aikaa innostunut myslistä. Kaupan valmis mysli on vaan alkanut maistua suuhuni turhan makealta ja onhan siinä ihan rutosti lisättyä sokeria. Mieleeni palasi ajatus, että voisin tehdä itse granolaa eli paahdettua itse tehtyä mysliä.

Netti on pullollaan granolareseptejä. Päädyin oman maun mukaiseen versioon, johon poimin parhaat palat monista resepteistä. Omaan sekoitukseen päätyi keskimääräistä enemmän kuivattuja hedelmiä sekä rakennetta luomaan kookosöljyä ja juoksevaa hunajaa.



Purkillinen

6 dl täysjyväkaurahiutaleita
vajaa desi:
- cashew-pähkinöitä
- taateleita
- banaanilastuja
- kuivattuja karpaloja
- kookosöljyä
- juoksevaa hunajaa
½ tl merisuolaa

Pilko kuivatut hedelmät ja pähkinät pienemmiksi paloiksi. Sekoita kaikki muut aineet, paitsi taatelit ja karpalot keskenään, ja kaada seos uunipellille. Paahda 110 asteessa n. 40-50 minuuttia, välillä sekoitellen. Lisää lopuksi karpalot ja taatelit. Säilytä tiiviissä lasipurkissa ja nauti maustamattoman jogurtin kera. 

Ihan järjettömän hyvää ja voittaa valmiit myslit mennen tullen!

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Se pieni hetki päivästä

Kahvi. Entinen vaivaannuttaja, ainainen tuskan aiheuttaja mitä erilaisimmissa tilaisuuksissa. Suomalaiset ovat aina olleet kahvinjuojia, minä en. Minusta tuli sellainen vasta 24-vuotiaana, systemaattisesti opetellen. Oikeastaan prosessi oli melko samankaltainen kuin valkoviinin kanssa. Vielä en ole kuitenkaan päässyt kahvin suhteen siihen kaikkein kovimpaan pikimustaan kerhoon, juon nimittäin edelleen kahvini au lait - maidolla.



Teini-iästä lähtien minulle oltiin tarjottu kahvia. Kaikissa kissanristiäisissä, palavereissa, taukohuoneissa, mummun luona kyläillessä. Aina piti sanoa ei kiitos ja se tuntui pitemmän päälle todella vaivaannuttavalta. "Ottaisin mieluummin vettä", saatoin sanoa. Eräänä päivänä se sai loppua. Se tapahtui Silja Linen terminaalin ravintolassa, jossa tapasimme silloin tällöin käydä työkavereiden kanssa lounaalla. Otin kahviautomaatista kokeeksi mokkakaakaon. Se oli ensimmäinen pieni askel. Seuraavalla viikolla kuljeskelin Turun keskustan katuja. Jossain vaiheessa kävelin sisään Börsin kahvilaan ja tilasin latten. "Jos nyt jollain makusiirapilla aluksi", ajattelin. Siinä minä istuin keväisellä terassilla pähkinävivahteinen latte edessäni ja mietin: "Tässä on elämäni ensimmäinen kokonainen kahvi." 

Tuosta hetkestä alkaen kehitys oli suhteellisen nopeaa ja loppukesästä nautin jo töissä kahvini pelkällä maidolla. Alkuun hurmaannuin uudesta asiasta niin, että join papueliksiiriä ihan liikaa päivässä. Niinä päivinä huomasin, että kahvi ei vaikuta minuun erityisen piristävästi. Piristävän vaikutuksen hakemisen sijaan kahvinjuonnista tuli sellainen pieni hetki päivään, jonka aikana voi istua alas ja syventyä kupilliseen kuumaa. Oma hetki. Sellainen kahvi on nykyäänkin minulle.



Tällä hetkellä suosikkikahvini on Nordquistin Gran Dia. Sen maku on pehmeä ja rikas, ei ollenkaan kitkerä. Muita suosikkejani ovat Löfbergs Lilan Magnifika sekä paikallisen Café Solon kahvipaahtamon tuotteet, kuten "Mu Porini". En välttämättä juo kahvia joka päivä, joten minun ei arvitse koskaan kotona kitsastella laadussa. Jos jokin parempi kahvi maksaa 3 euroa karmivaa halpiskahvia enemmän, en tarvitse kahta ajatustakaan päätöksen tekemiseen. Aamun kahvitauolla koulussa tein kuitenkin virheen ja ostin kupillisen kahvia paikallisesta kahvilasta. En ymmärrä, miten kahvista voidaan saada sen makuista. Ilmeisesti pannua ei pestä koskaan, koska litku maistuu lähinnä palaneelta. Siitä "nautinnosta" sai kuitenkin pulittaa yli euron kupillisesta. Kotiin tullessa oma kahvi maistui sitten sitäkin paremmalta. <3



maanantai 26. tammikuuta 2015

Lindströmit á la Mutsi

Äitini, eli tuttavallisesti mutsi, on luonani vielä huomiseen asti tällä erää. Voi kuinka olenkaan saanut nauttia hänen kokkailuistaan! Hänellä on tavoitteena pitää köyhä opiskelijatytär hyvässä mutta terveellisessä ruuassa, ja niin onkin pakastimeni alkanut täyttymään erilaisista ruokalajeista. Ratsaus jääkaappini juureslokeroon tuotti tulokseksi melkoisen kasan vielä hyvässä hengessä eläviä punajuuria ja porkkanoita. Punajuuret muuntuivat hetkessä Lindströmin pihveiksi ja tekivät muuten raskaista jauhelihapihveistä sekä maukkaampia, mehevämpiä että terveellisempiä. Osa jauhelihasta kokee vielä tänään saman kohtalon porkkanaraasteen kanssa.

Tänään nautimme pihvit salaatin, keitettyjen kananmunien sekä (lime)avokadon kera. 



n. 11 pihviä

450g naudan jauhelihaa
4 punajuurta
1 kananmuna
n. 1dl kaurahiutaleita (täysjyvä)
valkopippuria
maustepippuria
suolaa
soijakastiketta

Kuori ja raasta punajuuret. Sekoita kaikki aineet keskenään ja vaivaa hyvin. Muotoile taikinasta pihvejä ja paista 200 asteisessa uunissa n. 20 minuuttia. 

Hyvin maistui! <3

lauantai 24. tammikuuta 2015

Mi amado quesadilla

Kanariapostauksen tekeminen jäi valitettavasti vieläkin kesken, liian kovaa lomaltapaluutuskaa. ;) Sitä odotellessa espanjankielisellä otsikolla varustettu lataus Meksikon auringon alta. 

Kesän 2006 vietin kesävaihdossa USA:n Connecticutissa. Onnekseni isäntäperheeni oli meksikolaisen ruuan ystävä ja sain kunnian tutustua sekä texmexiin että suoraan meksikolaisiin herkkuihin. Ennen matkaa texmexin tuntemukseni perustui ainoastaan Amarillon tyylisissä ravintoloissa opittuihin makuihin. Jenkkireissun jälkeen paprika, sipuli, maissi, jalapeñot, punainen chili ja tortillat alkoivat kuulua keittiöfilosofiaani aivan uudella moodilla. Isäntäperheessä quesadillat valmistettiin siihen tarkoitetulla keittiökoneella, mutta mielestäni autenttisemmat dillat syntyvät ihan paistinpannulla. Suomesta on valitettavasti huonosti saatavilla cheddar-raastetta, joten olen ottanut taiteellisen vapauden käyttää itse mozzarellaa raasteena sen kauniiden sulamisominaisuuksien vuoksi. 

Quesadillat ovat oiva tarjottava iltapalalle tai kekkereihin. Täytteitä voi muuttaa mielensä mukaan. Reseptissä oma suosikkikomboni. 



Neljälle nälkäiselle

8 pienempää tortillalevyä
450g broilerin filettä
1 punainen paprika
1 punasipuli
1 iso tomaatti
1 punainen chili
juustoraastetta
öljyä
suolaa
pippuria

Halkaise tomaatti ja poista siemenet. Pilko kaikki vihannekset pieniksi kuutioiksi ja kuullota öljyssä pannulla. Suikaloi broileri ja paistele vihannesten kanssa. Mausta suolalla ja pippurilla. Aseta ensimmäinen tortillalätty pannulle ja ripottele toiseen puolikkaaseen reilusti juustoraastetta. Annostele broilerivihannessekoitusta päälle ja lopuksi lisää juustoraastetta toisen puolen "liimaksi". Paina toinen puoli toisen päälle. Seuraile tummuustilannetta ja käännä, kun pinta on kauniin rusehtava. Pannulle mahtuu yleensä kaksi dillaa kypsymään kerrallaan. Halkaise rapsakat quesadillat ja tarjoa raikkaan salaatin kera. 

NAM!


perjantai 23. tammikuuta 2015

11 asiaa minusta

Viikon loma vierähti turhankin nopeasti ja tänään on ollut vähän väsyneet tunnelmat. Tuli kyllä rentouduttua olan takaa ja periaatteessa olo on levännyt. Matkustaminen on vaan aina rankkaa ja eilen tuli istuttua milloin mitäkin odottamassa yli kellon ympäri, vaikka vain Kanarian suunnalla olimmekin. 

Huomenna kirjoitan pitkin viikkoa suunnittelemani "The Best of Canaria"-ruokapostauksen, mutta koska tänään aivotoiminta on vielä selkeästi lomamoodissa, otan osaa 11 asiaa minusta-haasteeseen. Täällä blogissa olen keskittynyt (ja keskityn jatkossakin) pääosin ruoan ja juoman ympärille, mutta nyt vilaisen hieman sitä, kuka on Emppu ruokakuvien takana. 

Säännöt:
- jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään
- haastetun pitää vastata haastajan 11 kysymykseen
- haastetun pitää valita 11 blogia, joilla on alle 200 lukijaa ja esittää 11 uutta kysymystä haastetulle
- sinun pitää kertoa kenet 11 olet haastanut
- ei takaisin haastamista.

Minut haastoi Paint my house black-blogin Miina. 


 11 asiaa minusta:

1. Punainen huulipuna on tavaramerkkini. 
2. Kuten Tervetuloa-postauksessa kerroin, ruuan lisäksi toinen intohimoni on musiikki. Musiikki soi korvissani suurimman osan päivästä ja tyylilajit sijoittuvat pääosin raskaammalle akselille. Kuuntelen mielelläni mm. industrial-metallia, punkkia, kasariheviä ja rokkia Beatlesista AC/DC:n. 
3. Asun puutalossa ja rakastan kotiani todella paljon. Olen myös intohimoinen sisustaja. Miina teki kodistani joskus jutun tänne.
4. En ole kovinkaan impulsiivinen, vaan haluan mieluummin suunnitella päivät etukäteen. 
5. Olen hyvin kiinnostunut politiikasta ja seuraan sitä aktiivisesti. 
6. Rakastan nippelitietopelejä. 
7. Kevät ja kesä ovat lempivuodenaikojani. Se hetki, kun saa juoda ensimmäisen oluen terassilla. <3
8. Pidän itseäni huumorintajuisena, rentona ja helposti lähestyttävänä ihmisenä. 
9. Nauruni kuuluu usein ja kauas. 
10. Olen tekniikan orja ja jokin tekninen internet-yhteydellä varustettu laite on vieressäni koko ajan. 
11. Pin Up-kampaukset ja mekot ovat olennainen osa tyyliäni.

11 vastausta kysymyksiin:
1. Jos muuttaisit ulkomaille, mihin muuttaisit?
- Tämä on todella vaikea. Toisaalta tykkään kovasti eurooppalaisesta stylesta, mutta kylmät talvet eivät ole yhtään minun kuppini teetä. Letkeä The US. California  voisi sopia pirtaani.
2. Lempi musiikkityyli?
-  Jos vain yhden saisi valita, niin hard rock.
3. Kahvi vai tee?
- Ehdottomasti kahvi. Olen oppinut juomaan sitä vasta n. 25 vuotiaana ja nykyään olen friikahtanut hyviin kahveihin. Huonot peruskahvit eivät maistu. 
4. Lempielokuva?
- Vuosi nuoruudestani. Vankila -ja mielisairaalaelokuvat iskevät muutenkin. Katson kyllä myös kaikennäköistä hömppää ja suurimman osan suomalaisista elokuvista. Minun mielestäni niitä dissataan ihan turhaan.
  5. Mukavan työpäivän tunnusmerkit?
- Naurua, hyvää kahvia ja se tunne, että on oikeasti auttanut toista ihmistä.  Mukavat ja inhimmilliset asiakkaat/työkaverit.
6. Kuinka lievität stressiä?
- Punaviini ja puusauna. 
7. Kaupunki vai maaseutu asumispaikkana?
- Kaupunki. Mieluiten mahdollisimman lähellä keskustaa. 
8. Mieluisin arkiaskare?
- Onko sellaista? :D Kakluunin lämmitys. 
9. Miten viettäisit vapaapäivän mieluiten?
- Aamulla valmistaisin ja söisin kuohuviinibrunssin. Hengailisin hyvässä seurassa kaupungilla tai jonkun kotona ja söisin myöhäistä lounasta hyvässä ravintolassa. Illalla lämmittäisin ystävieni kanssa saunan, söisin hyvin ja parantaisin maailmaa pikkutunneille. 
10. Lapsuuden unelma-ammattisi?
- Parturi-kampaaja. Haaveenani oli perustaa kampaamo lapsuudenkotiini, jotta en olisi koskaan joutunut muuttamaan pois kotoa. :)
11. Mistä haaveilet?
- Unelmatyöstä, jossa saisin olla ihmisten kanssa tekemisissä, mutta tehdä töitä itsenäisesti. Sapattivapaasta, jolloin ostaisin menolipun aurinkoon ja palaisin vasta, kun siltä tuntuu. 


Kysymykset seuraavalle:
- Millainen on ollut paras ruokaan liittyvä kokemuksesi?
- Jos yksi toiveesi toteutettaisiin, mitä valitsisit?
- Lempi Disney-elokuvasi?
- Ikimuistoisin keikkamuisto?
- Millainen olet opiskelijana?
- Mitä kieliä osaat?
- Pohjoisin kaupunki, jossa olet käynyt?
- Teetkö mieluummin käsilläsi vai päälläsi?
- Viimeisin lukemasi kirja?
- Suosikkihedelmäsi?
- Millainen on suhteesi tekniikkaan?

Minä haastan ne 11, jotka haluavat ottaa haasteen vastaan. :) 

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Teiniajan bravuuri

Yläasteen aikana olin todella kiinnostunut ruoanlaitosta ja toimin perheemme pääkokkina. Seiskaluokan aikoihin kehittelin bravuurireseptini, joka on näiden vajaan viidentoista vuoden aikana kulkeutunut monen muunkin perheen ruokalistalle. Olen aina pitänyt suolaisen ja makean yhdistelmästä. Tämä pastaresepti pohjautuu juuri siihen makumaailmaan. Suolainen sinihomejuusto kohtaa makeat hedelmät ja pehmeän ranskankerman. Mieto broileri tuo annokseen proteiinit ja pasta sopii koko reseptin pohjaksi. 

Tämän päivän variaatiossa käytin keltaista paprikaa, joten värimaailma jäi melkolailla aneemiseksi. Punaisella paprikalla ja persikalla saa vaihtelua sekä väriin että tekstuuriin. 


Neljälle

1 pkt tuorepastaa tai neljän hengen annos kuivaa pastaa
450 g broilerin rintafileitä
1 prk ananasta tai persikkaa
1 pkt aurajuustoa
1 paprika
1-2 prk ranskankermaa
suolaa
mustapippuria

Laita vesi kiehumaan pastaa varten. Pilko vihannekset ja hedelmät. Pilko rintafileet reiluiksi paloiksi ja paista pannulla. Lisää paprikat ja hedelmät. Sekoita pastan kanssa ja lisää joukkoon aurajuusto ja ranskankerma. Mausta suolalla ja pippurilla. 

Helppoa, nopeaa ja todella hyvää!

***

Nyt tämä blogi hiljenee viikoksi ja minä lähden Kanarian auringon alle! Hasta luego! :)

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Hätävaracookiet

Cookieita tulee usein leivottua silloin, kun kaapissa ei ole mitään, jotain tekisi mieli ja kauppaan ei jaksa lähteä. Cookiet maistuvat minusta parhailta maitoon dipattuina. Viime aikoina olen löytänyt salaisen aseen kaikenlaisiin kekseihin: siirapin. Se tuo kivaa daim-maista makua leivonnaisiin. Täysjyväkaurahiutaleet nostavat ravintoarvoa, mutta eivät tee kekseistä liian terveellisen makuisia. ;) Kaapista löytynyt tummasuklaalevyn loppu sopi myös oivasti näihin hätävaracookiehin. 



n. 12 kpl

150 g voita
1 dl sokeria
1 dl siirappia
1 muna
2 dl kaurahiutaleita
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ tl vaniljasokeria
50 g tummaa suklaata

Pehmennä voi ja vatkaa  sekaisin sokerin ja siirapin kanssa. Lisää joukkoon muna. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää seokseen. Murskaa suklaa ja lisää palaset taikinan joukkoon. Nostele taikinasta kekoja leivinpaperin päälle uunipellille. Muista, että nämä leviävät lituskaisiksi ja vievät paljon tilaa! Paista 175 uunissa noin 10 minuuttia.Cookiet kärvähtävät todella herkästi ja niin oli käydä myös eräälle tietokoneella liikaakin viihtyvälle ruokabloggaajalle... Munakellosta huolimatta tällä kertaa tuli hieman liikaa väriä, kannattaa siis tarkkailla uunin vieressä! :P Anna jäähtyä ennen tarjoilua.

Nauti!

lauantai 10. tammikuuta 2015

Elämäni viinit - osa 2: Montalto Nero d'Avola Appassimento 2013

Blogissani olennainen osa on tarinat ruokien ja viinien ympärillä. Postaussarjan ensimmäisessä viinissä, Miguel Torresin Reserva de Pueblossa, tutustumiseen ja ihastumiseen liittyi muistorikas tarina, mutta kaikkien viinien kohdalla niin ei välttämättä ole. Sen vuoksi kerron tänään lisäksi hieman henkilökohtaisesta historiastani viinien parissa.

Olen viinin juojana kokenut samantyyppisen polun kuin moni muukin. Kavereiden kanssa päätettiin, että nyt aletaan aikuisiksi ja opetellaan juomaan viiniä. (Asiaan saattoi vaikuttaa myöskin viinin verrattaen halpa hinta prosentteihin nähden, kröhöm.) Siiderit tuntuivat täysi-ikäisyyden kynnyksellä teinimäisiltä ja keskioluet junttimaisilta. Prosessi aloitettiin makeasta valkoviinistä, El Tiemposta, jota blandattiin aluksi Spriten kanssa. Pikkuhiljaa Sprite vaihtui Vishyyn ja muutamien kertojen totuttelun jälkeen pystyttiin jo juomaan "raakana". Tiukkaa se teki, mutta kova yritys palkitsi. Vuosien saatossa makuaisti on jonkun verran kehittynyt ja nykyään valkkareista maistuvat ainoastaan kuivat ja hapokkaat. Punaviiniä opin juomaan vasta n. 20-vuotiaana. Olin pitänyt punaviinin makua jotenkin "multaisena" aiemmin, mutta eräässä illanvietossa sain maistettavakseni lasillisen ja olin heti myyty. Aika oli kypsä. Siitä alkoi todennäköisesti elämänmittainen rakkaus. 

Punaviinien maailma oli minulle kokonaan vieras ja todella kiehtova. Tiedonjanoinen luonteeni vei minut lukemaan eri rypäleistä, vivahteista, viinimaiden tuotannoista ja muusta asiaankuuluvasta. Nopeasti helppo aloituskohde, Chile, alkoi laajenemaan sekä Euroopan, Australian että Etelä-Afrikan suuntaan. Keskitäyteläiset vaihtuivat yhä useammin täyteläisiin ja entistä voimakkaampiin elämyksiin.  Nykyään valitsen viinin tilaisuuden mukaan, en enää sillä perusteella, että se olisi mahdollisimman täyteläistä, mausteista ja lämmintä. Kevyet punaviinit eivät vieläkään minua kovasti houkuta, mutta keskitäyteläisten ja erittäin täyteläisten väliin mahtuu melkoinen kirjo.

Italialaiseen Montalton Nero d'Avolaan tutustuin eräässä perheemme viini & musiikki-illassa. 



Montalto Nero d'Avola Appassimento 2013 on kovin monipuolinen. Se sopii erinomaisesti sekä liharuokien kanssa tarjottavaksi että nautittavaksi sellaisenaan tai juustojen kaverina. Alko on ennen luonnehtinut tätä erittäin täyteläiseksi, mutta nyt sivuilla vieraillessani kuvausta oltiin muutettu ja nykyinen luokka on täyteläinen. Tanniinit eivät ole erityisen voimakkaat, mutta silti viinissä riittää luonnetta. Luonne on tumma ja syvä, mutta jälleen kerran sokeri ja pyöristää makua ja lopputulos on hyvin miellyttävä. Maku on pehmeä ja sopii varmasti moneen punaviineistä ylipäätään pitävään suuhun.

Sisiliassa tuotettava Nero d'Avola jo itsessään on tutustumisen arvoinen rypäle. Sitä pidetään yhtenä tärkeimmistä synnynnäisistä italialaisista lajikkeista.Viini kustantaa Alkossa 9,98 €. Se on mielestäni hyvin sopiva hinta tälle viinille. 




Tämä postaus on osa Elämäni viinit-postaussarjaa, jossa esittelen sydäntäni lähinnä olevat viinit.


perjantai 9. tammikuuta 2015

Pulled pork kuukkarilaiseen tapaan

Olen asunut Porin "Kuukkarissa", boheemilla puutaloalueella, nyt puolitoista vuotta ja olen viihtynyt niin hyvin, että olen leimannut itseni voimakkaasti kuukkarilaiseksi. En tiedä, miten muut kuukkarilaiset pulled porkin valmistavat, mutta ainakin tämä minun versioni sisältää annoksen rehellistä kuukkarilaista rakkautta. :D Salaisuutena on extrapitkä hauduttaminen uunissa, riipimisen jälkeen extramuhitus omenasiiderissä ja viimeistely bbq-kastikkeella. Possun kanssa on tarjolla muusia, marinoitua punasipulia sekä hunajaporkkanoita.



Muutamalle nälkäisille

Pulled pork

n. kilo possun kassleria tai lapaa
suolaa
mustapippuria
chilijauhetta
loraus öljyä
muutama valkosipulin kynsi
1 sipuli
1 omena
2 tkl omenasiideriä
(bbq-kastiketta)

Sekoita kuivat aineet ja loraus öljyä keskenään. Hiero seos lihan pintaan jo reilusti ennen paistamista. Laita liha muovipussissa marinoitumaan jääkaappiin.

Ota liha huoneenlämpöön tunti ennen paistamista. Kuori valkosipulinkynnet ja tavallinen sipuli. Pilko omenat ja sipuli reiluiksi lohkoiksi. Laita lohkot uunivuokaan, jonne lisäät myös toisen siideritölkin sisällön. Asettele liha vuokaan ja peitä foliolla. Paista 110 asteisessa uunissa n. 6-7 tuntia tai 95 asteisessa uunissa yön yli. Itse toteutin jälkimmäisen, odottelu oli paljon kivuttomampaa. ;) Riivi liha kahdella haarukalla suikaleiksi ja aseta takaisin uunivuokaan edellisen paistonesteen sekaan. Lisää toinen tölkki siideriä, laita folio päälle ja muhittele loppuun uunissa. (Tässä vaiheessa säädin uunin 200c asteeseen, aloitin porkkanoiden valmistamisen ja paistoin ne samoilla lämmöillä). Sekoita valmiiseen possuun halutessasi bbq-kastiketta.

Muusi (ohje myös täällä)

1 kg puikulaperunoita tai muita jauhoisia perunoita
100 g voita
(lämmintä) maitoa
suolaa
Kuori perunat ja keitä suolatussa vedessä. Lisää voi. Muussaa perunasurvimella tai haarukalla. Lisää maitoa vähän kerrallaan. Lisää suolaa ja vatkaa kuohkeaksi.

Marinoitu punasipuli

4 punasipulia
1 dl punaviinietikkaa
4 rkl sokeria
1 tl suolaa
muutama kunnon rouhaisu mustapippuria
1 dl oliiviöljyä

Kuori punasipulit ja leikkaa ne suikaleiksi. Kiehauta kattilassa punaviinietikka, sokeri ja mausteet. Lisää joukkoon punasipulit. Vaikka sipulin määrä näyttää järjettömältä, se kutistuu kasaan, trust me. ;) Sekoittele rauhakseen, kunnes sipulit ovat imeneet seoksen itseensä ja keittyneet kypsiksi. Jäähdytä, lorauta reippaasti öljyä, sekoita ja nauti liharuokien lisäkkeenä.

Hunajaporkkanat

6 porkkanaa
reilu loraus hunajaa
oliiviöljyä
timjamia
mustapippuria
suolaa

Kuori porkkanat ja pilko sopiviksi paloiksi. Laita palaset kulhoon ja lorauta päälle hunajaa, oliiviöljyä sekä mausteet. Sekoita ja kaada uunipellille. Paista 200c uunissa kunnes porkkanat ovat kypsiä.


Tässä on aikaa vievä arkiruoka, mutta se palkitsee! Raaka-aineet ovat mukavan edullisia. Siiderin makuvivahteilla ei ole tässä niin väliä, omasta kaapista sattui löytymään Happy Joe:ta, mutta ihan hyvin käy mikä tahansa! Uunin lämpö vie siideristä prosentit, joten myös lapset voivat nauttia possusta. :)

Nauti!

torstai 8. tammikuuta 2015

Kompromissirahka

Kaikkea on hyvä syödä kohtuudella, varsinkin arkena. Kohtuuden oppimisen ansiosta oma vaakani näyttää tänä vuonna joulukiloista huolimatta vähemmän kuin viime vuonna samaan aikaan. Aiempina vuosina tilanne on tuntunut lohduttomalta, kun vuodessa kiloja oli kertynyt aina vaan lisää ja lisää. Nyt koen olevani pitkällä, mutta vakaalla tiellä kohti hyvää ja kevyttä oloa. Jos jotain olen vuosien aikana kantapään kautta oppinut, niin olemaan kärsivällisempi. Se ei ole elämäntapojen muutos, että totaalikieltäytyy kaikesta hyvästä, ja kituuttaa kanalla ja salaatilla. Se on dieetti, jonka päätyttyä kilot tulevat varmuudella takaisin ja korot päälle. Järjen tulee pysyä päässä, eli sitten nautinnolle tai terveydelle. Tasapainoillen molemmilla tulos miellyttää sekä mieltä että kehoa.

Kohtuuden lisäksi kannattaa tehdä myös kompromisseja. Minulla oli tätä blogia aloittaessa periaate, että en postaa tänne mitään, mikä ei ole oikeasti hyvänmakuista, ja se päätös pitää. Yhtäkään kituutusdieettiruokaa ei tulla täällä näkemään. Joskus maku ei kuitenkaan kovin kärsi, vaikka hieman keventäisi. Ystäväni Markus suositteli korvaamaan perinteisessä kermavaahtomaitorahkasokerimarjat-rahkassa kerman  vaahtoutuvalla vaniljakastikkeella. 


Neljä annosta

1 prk maitorahkaa
1 prk vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
200 g marjoja (pakastemarjoista suosin kuningatarsekoitusta)
loraus hunajaa tai 2 tl sokeria

Vaahdota vaniljakastike ja vatkaa kaikki keskenään tasaiseksi. Siinä se!

Lopputulos on kermavaahtoversiota raikkaampi ja suuhun ei jää kerman rasvasta ikävää "kalvoa". Jos kalorimäärä kiinnostaa, niin se käytännössä puolittui: laktoositon kuohukerma 340 kcal/100g (lähde) vs. laktoositon vaahtoutuva vaniljakastike 160 kcal/100g (lähde).

Kannattaa kokeilla!

Elämäni viinit - osa 1: Miguel Torres Reserva de Pueblo 2012

Huhtikuu 2014. Restonomien SM-kisojen gaalaillallinen. Fagernäsin kartanon juhlatila, Kuopio. Siellä kohtasimme ensimmäisen kerran. Se oli rakkautta ensisiemauksella.

Chileläinen vei sydämeni välittömästi. Olin pitkään ollut vain italialaisten perään ja pitänyt chileläisiä vähän persoonattomina, mutta tämä eteläamerikkalainen hurmasi minut pehmeydellään ja täyteläisellä marjahilloisuudellaan. Se toimi täydellisesti väliruokana nautittujen juustojen nautintoparina. Edellisen annoksen, ankanrinnan, kanssa nautittu kevyehkö Pinot Noir jätti vähän kylmäksi, joten tämän Pais-rypäleistä valmistetun hurmurin oli helppo kerätä koko potti kotiin. Aamulla vielä muistelin lämmöllä edellisen illan kohtaamistamme ja jäin haikein mielin kaipaamaan.

Koska viini oltiin esitelty gaalassa juuri maahantuotuna, menin tekemään virheen ja oletin, että eihän sitä tietenkään sitten saa Alkosta. Eräänä syksyisenä päivänä kevään muisto käväisi mielessäni ja päätin googlata viinin, jos sitä vaikka tilaisi ulkomailta. Ällistykseni oli huomattava, kun bongasin viinin Alkon tilausvalikoimasta. Hinta vähän yllätti, minusta 11,99 € tästä viinistä on todella edullinen. Tilasin kuitenkin vain yhden pullon aluksi testatakseni, että onko meillä edelleen kemiaa. 


Hurmuri on saapunut Kuukkariin.

Kemia oli tallella ja viini oli yhtä hyvää kuin muistinkin. Maku on punaviiniksi makeahko, mutta ei liian. En ole kovin makeiden juomien ystävä, joten tämä menee siinä rajoilla. Viini kuitenkin saa sen anteeksi, koska sokerisuus luo juomaan pyöreää täyteläisyyttä. Alko kuvailee hieman yllättäen viiniä keskitäyteläiseksi. Se saattaa johtua siitä, että vaikka maku on runsas, se ei kuitenkaan ole tunkkainen. Itseasiassa se on loppupeleissä melko helposti juotava viini ja sen vuoksi sopii myöskin seurustelujuomaksi. Nautiskeluviini minun makuuni.

Näin pienenä vinkkinä suosittelen rohkeasti tilaamaan Alkon tilausvalikoimasta, mikäli jokin ihana viini tulee vastaan. Yhden pullon toimitus ei maksa mitään (laatikosta tulee erikseen maksu, olisikohan ollut 9 €..?) ja toimitus tapahtuu n. viikossa. Näppärää!




Tämä postaus on osa Elämäni viinit-postaussarjaa, jossa esittelen sydäntäni lähinnä olevat viinit.

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Pasta Carbonara "to die for"

 Jo lapsena tuli tutuksi pasta nimeltä Carbonara. Innokas pikku kotikokki bongasi keittokirjasta "Miilunpolttajan pastan" ja rakastui heti. Silloin en vielä käyttänyt ruuanlaitossa viinejä, mutta maku perustui siinäkin kananmunankeltuaisten ja parmesanin iätikestävään liittoon. 2000-luvun vaihteessa Norjan Tromssassa sain  parhaan alaikäisenä nautitun Carbonaran. Se jäi ikuisesti mieleeni, koska niihin aikoihin aloin tehdä tuttavuutta aikuisten listan kanssa ravintoloissa ja siellä avautui aivan uusia mahdollisuuksia verraten ranskalaisiin ja nakkeihin. Täysi-ikäisenä parhaan version olen nauttinut Venetsiassa hämyisellä sivukujalla autenttisen tuntuisessa trattoriassa.

Tässä on elämäni paras kotioloissa valmistettu Carbonara. Resepti on alkujaan kaverini Tiian taikakätösistä loihdittu, mutta toki se on vuosien saatossa hieman muokkaantunut. Pasta Carbonara on kermainen, suolainen ja täynnä syntiä. Toimii erinomaisesti mm. kun haluaa jotain oikein hyvää, sydänsuruihin tai krapulaan, kokemusta on. Kuvassa pasta näyttää valheellisesti kuivalta, oikeasti kastike on pehmeä, runsas ja sitä on riittävästi. Tämän pastan onnistuessa täydellisesti kokemus on minulle "to die for". Joka kerta.


Kahdelle nälkäiselle

1 pkt tuore-Fettuccinea (Tosikokki tekee tietysti pastansa itse, mutta tämä käy ihan hyvin amatööreille. ;) )
1 pkt pekonia
2 dl  parmesanraastetta (Raasta itse, tulee paras.)
2 kananmunan keltuaista
2-3 dl kermaa
2 valkosipulin kynttä
1 dl kuivaa valkoviiniä
puolikas ruukku persiljaa
suolaa
mustapippuria

Paistele pannulla pieniksi paloiksi pilkotut pekonit. Loppuvaiheissa lisää murskattu valkosipuli sekä valkoviini. Sekoita keskenään kerma, raastettu parmesan, munankeltuaiset, suolaa, mustapippuria ja suurin osa hienonnetusta persiljasta. Käytä fettuccine kiehuvassa suolatussa vedessä. Valuta pasta, mutta jätä hieman keitinvettä kattilan pohjalle. Lisää sekä pekonit että kermaseos ja anna kypsyä hetki miedolla lämmöllä. 

Ripottele valmiiden annosten päälle raastettua parmesania ja loput persiljasilpusta. Tarjoa heti. 

Tämä pasta on niin täyteläinen, että nauttisin sen kanssa ennemmin puna -kuin valkoviiniä. Täyteläinen ja pehmeä punaviini sopii oivasti tämän klassikon kaveriksi. Ruuanlaitossa käytetyn valkoviinin ylijäämän voi nauttia ruuanlaiton yhteydessä fiilistellen. ;)

Nauti!





tiistai 6. tammikuuta 2015

Astetta terveellisempi lätty

Jos ruokatrendeistä puhutaan, alkaa nämä banaaniletut olla jo vanha juttu, mutta jos puhutaan toimivasta aamu/väli/iltapalasta, voi ne hyvin laskea "here to stay"-kastiin. Banaanilettuja ensimmäistä kertaa tehdessäni minua yllätti se, että tekstuuri oli oikesti "lettumainen". Banaani maistuu vienosti, eihän se muutenkaan ole mitenkään hyökkäävän makuinen. Olen paistellut banaanilettuja sekä normikokoisella paistinpannulla että lettupannulla. Molemmat toimivat hyvin, mutta isolla pannulla kääntämisessä saa olla tarkkana, ettei rakenne hajoa. Kannattaa siis kypsyttää lettua tarpeeksi pitkään ennen kääntämistä, jotta pinta on riittävän kova yhden sekunnin pyörähdykselle. Tässä kuvassa letut tarjotaan itsetehdyn (en minä vaan naapuri) omenahillon ja vaniljavaahdon kera. 


Yhdelle

1 banaani
2 munaa (Jos haluat vähäkalorisemman version, käytä toisesta munasta vain valkuainen ja lisää vielä toinen samanlainen.)
ripaus vaniljasokeria (Toiset makeuttavat enemmänkin, minusta ei tarvitse, koska banaani itsessään on niin makea.)
voita/kookosöljyä

Muussaa banaani kulhossa ja soseuta sauvasekoittimella. Lisää munat. Paista tasainen massa pannulla joko voissa tai kookosöljyssä. Voissa maku on täyteläisempi, kookosöljyssä syntyy terveellisempi versio (Ei maistu liikaa kookokselta ainakaan minun mielestäni.)

Tarjoa esim. marjojen, hillon, vaniljavaahdon (vaahdotettu vaniljakastike) tai kermavaahdon kanssa mieltymyksestä ja tilanteesta riippuen.

Nauti!

maanantai 5. tammikuuta 2015

Maalaissalaatti

Ruokaisat salaatit ovat kivoja, maukkaita ja suht terveellisiäkin, mikäli pitää vihannesten osuuden kohtuullisen suurena kokonaisuuteen nähden. Turun keskustassa toimiva Ravintola Rico oli Turun vuosinani yksi kantapaikoistani maalaissalaattinsa vuoksi. Olen kehittänyt siitä oman versioni, jonka makumaailma vie maalaistalon puutarhaan aurinkoisena päivänä. Pekonin ja vuohenjuuston raskautta tasapainottaa vadelmavinaigrette. 


Yhdelle

1 broilerin rintafilé
kolme siivua pekonia
100 grammaa vuohenjuustoa (loraus öljyä)
kirsikkatomaatteja
salaattisekoitusta
kurkkua

Asettele vihannekset lautaselle. Paista broileri, pekonit ja vuohenjuustot pannulla rapeiksi. Vinkki vuohenjuuston paistamiseen: Varmista, että pannu on todella kuuma ja juustopalaset riittävän paksuja. Paisto-ominaisuuksien kannalta kannattaa lorauttaa pannulle tilkkanen öljyä, pinnasta tulee kauniimpi. Vuohenjuustot paistuvat nopeasti, älä päästä sulamaan!

Karamellisoitu punasipuli 

1 punasipuli
nokare voita
1 rkl punaviinietikkaa
2 rkl sokeria
suolaa
mustapippuria

Kuori ja suikaloi sipulit. Kuullottele niitä voissa pannulla, kunnes pehmenevät. Lisää sokeri ja punaviinietikka. Sekoittele ja anna karamellisoitua. Mausta suolalla ja pippurilla. 

Vadelmavinaigrette 

Vinaigrettet on siitä kivoja, että ne säilyvät hyvin hapokkuutensa ansiosta jääkaapissa ja ovat ihan älyttömän helppoja tehdä. Kaiken avain on kuitenkin maistelu; viinietikan ja hunajan suhde on tärkeä, ettei maku jää karvaaksi. Kirpsakka vinaigrette on omiaan pehmeiden ja täyteläisten makujen kaveriksi.

2 dl vadelmia
1 dl rypsiöljyä
1 dl vaaleaa balsamiviinietikkaa
3 rkl hunajaa (kannattaa maistella makeutta)
suolaa 
mustapippuria

Sekoita aineet kulhossa ja soseuta sauvasekoittimella. Tarjoa erillisestä astiasta, jotta syöjä saa itse annostella kirpeyttä. 

Annosta voi halutessaan täydentää vaikka itse tehdyillä lohkoperunoilla ja keitetyillä kananmunilla, mikäli haluaa lisää ruokaisuutta.

Nauti!







Lihapullaperhe

Meidän perheessä ruoka on aina ollut tärkeää ja korkeassa asemassa. Mummun pitopöytä on ollut se, jonka ääreen koko perhe on kokoontunut nauttimaan perinteisiä suomalaisia herkkuja. Mummun lihapullaresepti onkin vailla vertaansa ja en ole vielä onnistunut saamaan lihapullista samanmakuisia kuin mummu, vaikka ohje on ollut aivan sama. Salaisuus lienee mummun vanha valurautapannu, jonka hän on jo luvannut minulle perinnöksi aikanaan. Muut ratkaisevat asiat minun makuuni täydellisissä lihapullissa ovat oikea voi, riittävän maukas jauheliha ja maustepippuri. Maustepippuri on se, joka tekee tavallisista lihapullista THE lihapullia. Jos perheessämme on juhlat tulossa, on kaikille itsestään selvää, että niissä tarjotaan "mummun lihapullia" jossain muodossa.

Nykyisin tehdään usein iskän kanssa yhdessä ruokaa, kun menen käymään hänen luonaan. Viimeksi listalla oli hieman tuunattu versio mummun lihapullista, puikulaperunamuusia ja salaattia. Aitoa ja rehellistä 'old school'-safkaa!


Tätä annosmäärää on vaikea määritellä, koska yleensä ruokaa tehdään reilusti niin, että sitä jää myös ainakin seuraavaksi päiväksi. Tosin veljeni ollessa mukana tehdään tuplasatsi ja se menee kerralla. ;D

Auralihapullat

400g naudan jauhelihaa
1 sipuli
korppujauhoja
1 prk kermaviiliä
1 muna
Aura-murua
mustapippuria
maustepippuria
suolaa

Anna jauhelihan lämmetä huoneenlämmössä. Hienonna sipuli niin pieneksi kuin pystyt ja lisää jauhelihan joukkoon. Lisää muut aineet ja vaivaa tasaiseksi massaksi. (Taas ne kertakäyttöhanskat ovat ihan kiva juttu.) Pyörittele pulliksi ja paista kaunis väri pintaan voissa (jos mahdollista) valurautapannulla. Kypsennä loppuun 200 asteisessa uunissa. Älä kuitenkaan kypsennä liikaa, jotta lihapullat säilyvät mehevinä.

Puikulaperunamuusi

Mielestäni puikulaperunoista tulee jauhoisen rakenteensa vuoksi paras muusi, mutta jos puikuloita ei ole saatavilla, muukin jauhoinen perunalajike käy. Yrityksen ja erehdyksen kautta olen huomannut, että yleis/kiinteistä perunoista valmistettuna muusi ei täytä laatuvaatimuksia vaan joutaisi paremmin rautakaupan liisterihyllyyn.

1 kg puikulaperunoita
100 g voita
(lämmintä) maitoa
suolaa

Kuori perunat ja keitä suolatussa vedessä. Lisää voi. Muussaa perunasurvimella tai haarukalla. Lisää maitoa vähän kerrallaan. Lisää suolaa ja vatkaa kuohkeaksi.

Tarjoa salaatin kanssa ja nauti!

Hyvää huomenta!

Mikä olisi parempaa aamusella, kuin uunituore, höyryävä sämpylä? Niinpä. Sämpyläkokemukseen liittyy ainakin minulla paljon muistoja lapsuudesta ja siitä tunteesta, kun saa käsin halkaista lämpimän sämpylän. Höyry nousee puolikkaiden välistä ja suorastaan huutaa sipaisua voita pinnalleen. Jos sämpylät ovat tarpeeksi hyviä, ne eivät mielestäni kaipaa muita täytteitä lainkaan peittämään alkuperäistä makua. 

Minun versiossani salainen ase on oliiviöljy.


Noin 12 sämpylää

3 dl vettä
25 g hiivaa
n. 8 dl jauhoja (Itse laitoin viimeksi puoliksi täysjyvävehnäjauhoa ja puoliksi puolikarkeaa)
1 dl oliiviöljyä
suolaa
ripaus sokeria

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja lisää hiiva, suola ja sokeri. Lisää jauhoja pikkuhiljaa käsin vaivaten. (Pikku vinkki, kannattaa käyttää kertakäyttöhanskoja ja homma on paljon siistimpää!) Lisää öljy ja vaivaa lisää. Anna kohota keittiöpyyhkeen alla noin puolisen tuntia. Vaivaa taikina jauhotetulla alustalla pitkulaiseksi ja jaa tasakokoisiin osiin. Pyörittele sämpylät ja paista 225 asteessa noin 15 minuuttia, kunnes ovat kypsiä. 


Nauti!



Leivoin sinulle piirakan

.. Ja hyvän piirakan leivoinkin! Parasta tässä piirakassa on se, että täytteenä voi käyttää melkein mitä tahansa marjaa tai hedelmää. Tällä kertaa omenaisissa tunnelmissa.


Pohja

150 grammaa voita
1 dl sokeria
1 muna
n. 3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna. Sekoita ja lisää kuivat aineet. Ota hieman taikinaa sivuun ennen kuin painelet taikinan voideltuun piirakkavuokaan. Vuoasta riippuen, jos pohjasta tulee paksuhko, kannattaa sitä esipaistaa hetken ennen täytteiden lisäämistä, ettei jää raa'aksi.

Täyte

1 prk kermaviiliä
1 tl vaniljasokeria
½ dl sokeria
1 muna

Lisäksi tarvitset omenoita, mustikoita, vadelmia tms. makusi mukaan. Omenapiirakan päälle sopii erinomaisesti kaneli. 

Sekoita kaikki keskenään ja lisää marjojen tai hedelmien kanssa pohjan päälle. Ripottele myös sivuun ottamasi taikina koristeeksi. Paista uunin keskitasolla 175 asteessa noin tunti, uunin tehosta riippuen.

Tarjoa vaniljakastikkeen kanssa. Slurps!

Kolean päivän bataattikeitto

Kun ulkona vihmoo sade ja tuuli, voi mieli olla maassa ja olo tuntua muutenkin kolealta. Silloin auttaa kevyesti chilillä ryyditetty bataattikeitto!


Neljälle

1 iso bataatti 
½-1 purkki paprikachilituorejuustoa
1 dl punaisia linssejä
1 punainen chili
suolaa
mustapippuria

Kuori bataatti ja pilko se pienehköiksi paloiksi. Kiehauta keittovesi kattilassa ja lisää suolaa. Laita bataatin palat ja huuhdellut linssit kattilaan. Anna kiehua, kunnes bataatit ovat pehmeitä. Kaada suurin osa keitinvedestä pois, mutta jätä pohjalle noin parin desin verran. Soseuta sauvasekoittimella. Lisää tuorejuusto, chilit, suolaa ja pippuria joukkoon ja sekoita tasaiseksi.

Krutongit

leipää (Paras leipä tähän on mielestäni hieman kuivahtanut maalaisleipä, mutta voit käyttää mitä leipää sattuu olemaan)
oliiviöljyä
valkosipulin kynsi(ä)
suolaa
mustapippuria

Kuutioi ja laita palaset kulhoon. Lorauta päälle reilulla kädellä (hyvälaatuista) oliiviöljyä, purista valkosipulit ja rouhi mausteet. Sekoita hyvin ja levitä uunipellille. Paahda uunissa 225 asreessa halutusta tummuusasteesta riippuen noin 5-10 minuuttia. Jos valkosipuli ei nappaa, voi maustamiseen käyttää mitä vain, esim yrittisekoitusta.

Tarjoilussa kurpitsansiemenet tuovat lisäksi mukavaa tekstuuria ja hyviä rasvahappoja. 

Nam!

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Eurooppalainen lempparileipä

Aloitan tämän blogin kronologisesti aamiaisesta. Olen arkisin vähän huono syömään aamulla heti herättyäni, mutta jos viikonloppuna/lomaillessa a) joku muu on laittanut tai b) tarjolla on jotain riittävän houkuttelevaa, kyllä sitten maistuu. Äitini luo Tukholmaan matkatessa aamiainen on jotenkin minulle poikkeuksellisessa roolissa ja siellä tulee usein itse valmistettua itselleni parhaat aamiaiset. Tai no, saattaa ne lipsahtaa vähän brunssin puolelle.

Tässä on hyvin tyypillinen Tukholma-aamiaisleipäni.


Lähileipomosta tuoretta maalaisleipää, Eriks-bearnaisekastiketta (muuta valmisbearnaisea ei kannata käyttääkään, tämä on minusta lähimpänä totuutta), rucolaa, ilmakuivattua kinkkua, kirsikkatomaatteja siivuina, mozzarellaa sekä päälle rouhitaan mustapippuria.

Leivän kaveriksi usein paistan pannulla muutaman prinssinakin/kananmunaa kokkelina tai paistettuna. Kahvi ja tuoremehu maistuvat juomapuolelta.

Päivä käyntiin!

Tervetuloa

Olen 26-vuotias intohimoisesti ruokaan suhtautuva nuori nainen Porista. Ruoka ja viini kiinnostavat minua monessa mielessä. Rakastan ruoanlaittoa, tekniikoiden opiskelua, viinien maistelua ja kaikkien komponenttien yhdistämistä sulavasti toisiinsa. Opiskelen matkailualaa, jonka kylkeen gastronominen tietämys ja innostus istuu nätisti. Amatöörikokkina valmistan kuitenkin ruokaa omiin tarpeisiini ja omien mieltymysteni mukaan.

Mieleni on jo pitkään tehnyt perustaa oma ruokablogi. Tänään mietin omaa arvohierarkiaani ja pitkään pohdin, että tuleeko perheen ja läheisten jälkeen asteikossa seuraavana (hyvä) ruoka vai musiikki. Tulin siihen tulokseen, että ilman kumpaakaan en tule toimeen. Kuolisin surusta, jos jompi kumpi vietäisiin minulta pysyvästi pois. Veljeni naljailee sisarusrakkaaseen tyyliinsä, että kun muut syövät elääkseen, minä elän syödäkseni. Se on täysin totta ja valitettavasti näkyy myös vyötäröllä. Hedonistinen luonteeni menee usein kuitenkin muiden seikkojen edelle. Täysin nautinnosta riisuttu ruoka ei ole minulle ruokaa. Se on jotain, millä ruumis pysyy hengissä, mutta mieli näivettyy.

Ruokakulttuureista yhtä suosikkia on mahdoton nimetä. Jokaisesta kulttuurista löytyy palasia, joita mielelläni fuusioin lautaselle. USA:ssa kesävaihtarina sain tutustua läheltä meksikolaiseen ruokakulttuuriin, joka on nykyäänkin hyvin lähellä sydäntäni. Aasialainen ruoka on ehkä kauimpana mieltymyksistäni, mutta sieltäkin löytyy hienoja yksittäisiä makuja. Intialaiset kastikkeet ovat aivan omaa luokkaansa ja vietnamilaiset riisipaperirullat veivät sydämeni pari vuotta sitten kiertomatkalla.

Keittiöfilosofiaani kuuluu voimakkaasti tunteet. Kokkaan melko täysin fiilispohjalta ja päivän menu riippuu täysin sen hetkisestä fiiliksestäni. Toisinaan maistuu tulinen keitto ja toisinaan tarvitaan pehmeyttä ja lohtua vaikka kermaisen pastan muodossa. Kalaa ja äyriäisiä en valitettavasti syö lainkaan, joten niitä reseptejä tästä blogista ei tule löytymään. Keittiössä en koskaan mittaile tarkasti, vaan mutu-tuntuma yleensä tuo parhaan lopputuloksen. Pyrin jatkossa kuitenkin kirjaamaan ylös laittamiani määriä ainakin suunnilleen, jotta resepteistäni olisi hyötyä muillekkin.

Nauttikaa!