Toisinaan iskee aivan jäätävä mieliteko omenahyveeseen aka omena-kaurapaistokseen. Voisin väittää, että tässä on yksi suosikkijälkiruoistani, joka vähän vähemmällä rasvalla ja sokerilla kävisi hyvin myös terveellisemmästä välipalasta. Satunnaisena jälkiruokana nautittaessa en edellämainituissa nautintoaineissa säästele, vaan herkusta nautitaan täysiverisesti ihanan rapean ja makean kaurakuorrutteen kera.
Neljälle
3-4 omenaa koosta riippuen (itse tykkään Red Delicious-lajikkeesta)
100g voita
vajaa 1 dl sokeria
2 dl kaurahiutaleita
1 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia
Tarjoiluun vaniljakastiketta
Voitele uunivuoka. Pilko omenat pienehköiksi paloiksi ja lado uunivuoan pohjalle. Sekoita kaneli ja vaniljasokeri keskenään, ja sekoita omenoiden kanssa. Kuumenna kattilassa voi, sokeri ja kaurahiutaleet. Anna tekeytyä massaksi. Lado massaa omenoiden päälle ja paista 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, kunnes omenat ovat pehmeitä ja kypsiä.
Tarjoa hieman jäähtyneenä vaniljakastikkeen kanssa. Olen sitä mieltä, että kaikkea ei tarvitse tehdä itse, jos kaupasta saa helposti vähintään yhtä hyvän vastineen. Voin myöntää, että Valion Vanilla-kastike on parempaa kuin yksikään vaniljakastike, jonka olen itse saanut aikaan. Se on niin hyvää, että voisin lusikoida sitä suoraan purkista. Tämän näköinen tuote kyseessä:
Nauttikaa!
keskiviikko 21. joulukuuta 2016
sunnuntai 18. joulukuuta 2016
Feta-pinaattipasta
Feta-pinaattipasta on vanha keksintö, mutta omassa keittiössäni sitä on kokattu viimeksi vuosia sitten. Perjantaina käytiin whatsapp-keskustelua siitä, mitä lauantaina syötäisiin päivälliseksi. Kris halusi pastaa, joten ajattelin ehdottaa jotain, mitä ei olla kokattu aikaisemmin. Hän on hulluna fetaan, joten ehdotus meni läpi samantien.
Pasta ei vaadi onnistuakseen minkäänlaisia poppakonsteja. Ainoa vinkki, jonka voin antaa, on keittää pasta melko al denteksi, jotta se ei ylikypsy haudutusvaiheessa.
Neljälle
puoli pussia tagliatelle-nauhapastaa
2 pussia kotimaista pakastepinaattia
1 paketti fetaa (oma suosikkini on Rainbown köntsä!)
1 pieni sipuli
2-4 tuoretta valkosipulin kynttä
2,5 desiä (ruoka)kermaa
loraus rypsiöljyä
mustapippuria myllystä
suolaa
Tarjoiluun parmesan-raastetta.
Keitä pasta pussin ohjeen mukaan. Muista suolata hyvin! Pilko sipuli ja murskaa valkosipuli. Kuullottele niitä tilkassa öljyä. Lisää pinaatit, anna niiden sulaa ja kiehauta. Lisää kerma, suolaa ja pippuria. Tarkista maku. Valuta pasta ja sekoita kastikkeen kanssa. Lisää kuutioitu feta. Anna pastan tekeytyä pienellä lämmöllä, mutta sekoittele välillä. Pasta on valmista, kun ylimääräinen neste on haihtunut pois. Tarjoile tuoreen parmesanraasteen kera.
Eilen valittiin ruokajuomaksi ainoa kaapissa varastossa ollut valkkari, bulgarialainen chardonnay, jonka toin Puolasta pari viikkoa sitten. Viinissä oli kivat hapot, mutta tälle ruoalle valkkaisin jonkun vähemmän haastavan rypäleen, jotta pinaatin hento maku ei jää voimakkaiden aromien varjoon. Ensi kerralla valitaan Alkosta sauvignon blancia.
Kokonaisuus kuitenkin hurmaannutti sekä minut, Krisin ja äitini. Tätä tehdään varmasti pian uudelleen!
sunnuntai 18. lokakuuta 2015
Efraim Pitkätossun kanapasta
Olin viikolla iskän luona käymässä. Ruokakaupassa ollessamme sain tehtäväkseni muutamassa sekunnissa päättää seuraavan päivän ruiian. Ensimmäisenä tuli mieleen vähän muunneltu kanapasta. Valitsin vaihteeksi ranskankerman sijaan Valion Crea-sarjan kipparijuustoruokakermaa, joka oli oikeasti yllättävän hyvä valinta! Pyrin välttelemään puhdasta vehnäpastaa, joten valitsin Torinon Kaurapastan. On siinä toki durum-vehnääkin, mutta selkeästi terveellisempi vaihtoehto kuin kokonaan vehnästä valmistettu. Makukin oli kohdillaan!
Kokkaillessani ja ruokaa maistettuani tuli heti mieleen, että lapset varmasti pitäisivät tästä. Olen ymmärtänyt, että pikkulasten vanhemmille tärkeitä pointteja ruuanlaitossa on se, että ruoka on hyvistä raaka-aineista tehtyä, ravitsevaa ja se valmistuu kohtuullisen vaivattomasti. Tämä pasta on kyllä kaikkea sitä! Aikaa meni noin 10 minuuttia, koska pastakin kiehui viidessä minuutissa. Miksi sitten nimesin tämän Efraim Pitkätossun kanapastaksi? Lapsi-aspekti oli läsnä ja lisäksi makumaailma veti mielestäni Karibialle ja merelle. Ananas on kanan kanssa aina nappivalinta ja cashewpähkinät tuovat mukavan lisäsäväyksen (ja hyviä rasvoja). Demonstroidakseni lapselle sopivan ruoka-annoksen, kuorin myös kurkun. Pakko sanoa, että itsekin kyllä tykkäsin siitä enemmän ilman kuorta!
Neljälle
400g kaurapastaa
400g broilerin maustamattomia rintafilettä
1-2 purkkia Kipparijuustoruokakermaa
1 purkki pieniä ananaspaloja mehussa
kourallinen cashewpähkinöitä
currya
kurkumaa
mustapippuria
suolaa
Laita pastan vesi kiehumaan ja suolaa se hyvin. Leikkaa broilerin fileistä sopivia paloja ja paista ne pannulla. Mausta currylla, kurkumalla ja mustapippurilla. Keitä pasta ja valuta hyvin. Sekoita broilerit ja pastat kattilassa ja lisää loput ainekset. Anna ruokakerman hautua kastikkeeksi. Tarjoa salaatin kanssa.
Nam!
lauantai 10. lokakuuta 2015
Kokonaisena paistettu possun sisäfilé
I'm back!
Elo -ja syyskuu vierähtivät Turussa harjoittelun parissa ja kiire oli sitä luokkaa, että blogin pitäminen jäi ihan huomaamatta kokonaan pois. Nyt olen kuitenkin takaisin kotona Porissa ja ruuanlaittoinnostus voi jatkua entiseen malliin!
Tänään listalla oli possun sisäfilettä bataattiranskalaisten, uunikasvisten ja fetabasilikadipin kera. Itseasiassa tuota dippiä tai tahnaa, miten sitä haluaakaan kuvailla, oli myös fileen välissä, mutta sen koostumus oli sen verran löysää, että se valui paiston aikana melko tehokkaasti pois. Jatkossa en siis välttämättä blendaa täytettä, vaan lusikoin sen väliin grouvimpina palasina.
Minua hämmentää suuresti possun erilaiset kypsymisajat. Pakkaus väitti fileen kypsyvän pannulla viidessä minuutissa, kun taas esimerkiksi suikaleet vaativat paistuakseen yli puoli tuntia. Ajattelin nyt mehevöittää filettä entisestään ja valmistin sen samaan tapaan kuin naudan sisäfileenkin - pinnat kiinni pannulla ja sitten folion sisällä uuniin. Possuhan toki eroaa naudasta siinä, että kun naudan kypsentää aina medium miinukseksi, tulee possun olla kypsää mahdollisten virusten takia. Mehukkaimmillaan possu on ylikypsänä, mutta siihen suosin muita ruhon osia kuin filettä. File itsessään on mureaa, maukasta ja vähärasvaisista, joten se maistuu paremmin nopeasti kypsennettynä.
Mitä lisukekasviksiin tulee, alkaa kyllä pikkuhiljaa kyllästyttää ainainen sipulipaprika-kombo. Nyt julistankin ne pannaan ainakin tällä tavalla valmistettuina, on aika kokeilla muitakin uunivihanneksia!
Kolmelle-neljälle
1 maustamaton porsaan sisäfile (n.600g)
suolaa
pippuria
(täyte makusi mukaan, mikäli haluat)
Poista fileestä kalvot terävän veitsen avulla. Aseta file laudalle, tee viilto kalvon alkupäähän ja vedä se pois veistä kalvon alla liu'uttaen. Mikäli täytät fileen, tee leveyssuunnassa keskelle syvä viilto, lisää täyte ja sulje sivu vedessä liotetuilla hammastikuilla. Paista fileen pinnat kiinni pannulla ja mausta suolalla ja pippurilla. Kääri folioon ja kypsennä uunissa, kunnes sisälämpötila on noin 70 astetta. Anna vetäytyä hetki folion sisällä ja leikkaa viipaleiksi.
Fetadippi
50g fetajuustoa öljyssä
Pari kourallista basilikan lehtiä
Kaada öljymarinadissa ollutta fetaa blenderiin (myös hieman öljyä) sekä basilikan lehdet. Surauta tasaiseksi tahnaksi.
**
Bon appetit!
torstai 30. heinäkuuta 2015
Tomaatti-vuohenjuustokeitto
Tomaatti-vuohenjuustokeitto toimii! Se on täyttävää, monelle maistuvaa ja helppo valmistaa. Täyteläinen maku syntyy juustosta ja oikeasta kermasta. Kasvissyöjäystäville kokatessa miettii usein eri variaatioita, jotta kaikki olisivat tyytyväisiä, mutta tämän keiton kohdalla ei ainakaan minulla jää sellaista oloa, että jotain (lihaa) jäisi kaipaamaan. Jokin virstanpylväs saavutettiin jo pari vuotta sitten, kun nirsohko veljeni sanoi tätä maistettuaan, että voisin tehdä tätä toistekin. Se on siitä suusta paljon sanottu ja paras mahdollinen palaute, mitä voi saada.
Eilen kutsuin ystäväni Ruutin syömään ja hyvin tuntui maistuvan! Kaveriksi paistoin pannulla vuohenjuustokiekot sekä paahdoin leipää basilikaöljyssä.
Neljälle
2 purkkia hyvää tomaattimurskaa (Mutti on oma suosikkini)
5 tuoretta tomaattia
n. 1 dl kermaa
1 pötkö vuohenjuustoa
1 tl sokeria
suolaa
pippuria myllystä
Hauduta tomaattimurskaa miedohkolla lämmöllä. Poista tomaattien kannat, pilko lohkoiksi ja lisää tomaattimurskan joukkoon. Lisää mausteet. Sokeria ei kannata pelätä, se taittaa pois mahdollisen kitkeryyden. Anna hautua, kunnes tomaatit ovat pehmenneet. Lisää joukkoon kerma ja paloiteltu vuohenjuusto. Sekoittele, kunnes juusto on sulanut. Soseuta blenderissä tai sauvasekoittimella. Itse käytän tähän aina sauvasekoitinta, sattumia saa jäädä rustiikkisen fiiliksen säästämiseksi.
Nauti! <3
sunnuntai 26. heinäkuuta 2015
Omasta maasta
Sain keväällä lahjaksi puisen korin. Vaikka minua ei parhaalla tahdollakaan voisi nimittää viherpeukaloksi, pulpahti idea mieleeni välittömästi: halusin koriin kesäksi yrttejä kasvamaan. Ajatus vastapoimituista, itse kasvatetuista, tuoreista yrteistä oli suorastaan huumaava. Rucolaa pastan päälle ja basilikaa salaattiin. Ai että.
Kodin Terrasta mukaan valikoitui multaa sekä ruohosipulin, basilikan ja rucolan siemeniä. Vuorasin korin foliolla, jotta kosteus pysyisi paremmin sisällä, eikä kori tärveltyisi heti. Kylvin kaikki siemenet lajeittain yhteen vakoon ja kastelin huolellisesti päivittäin. Ensin läpi alkoi puskea rucola. Basilikaa ja ruohosipulia sai hetken odotella, mutta hyvin nekin ovat nyt kasvaneet. Tavoitteeni eivät olleet korkealla, joten onnistumusprosentti on ihan hyvä.
Naapurin korissa kasvaa komeasti sitruunamelissaa, persiljaa ja mansikkaa. Itsekin taidan laajenta repertuaaria ensi vuonna!
tiistai 14. heinäkuuta 2015
Kuukkari Style Club Sandwich
Koska Kuukkarissa ei ole tunnettua, spesifiä ruokakulttuuria, otan aina silloin tällöin oikeuden nimetä luomuksiani sen nimiin. Yleisesti kuukkarilaista ilmanalaa haistellessa se tuntuu koostuvan pitkälti grillatusta lihasta ja makkarasta, mikä sopii kyllä minulle erinomaisesti. Kuukkarilaiset ovat kokemukseni mukaan myös rentoa, melko boheemia porukkaa, harrastavat ulkojuhlia sisäpihoillaan ja kärsivät silloin tällöin myös orastavasta kankkusesta. Sikäli päivän ruokalaji sopii ihastuttavalle kaupunginosallemme mainiosti.
Tiistaina krapula-annosta postatessa tulee mieleen, että mitäköhän ihmiset minusta ajattelevat (ei sillä, ettäkö siitä paljonkaan välittäisin). Kuvan lämmin voileipä on koottu lauantaina, jolloin ei tosin edes ollut mitenkään heikko happi. Joskus brunssi vain vaatii jotain hieman tuhdimpaa. Club Sandwich sopii siis myös erinomaisesti nautittavaksi ilman krapulaa.
Annoksen ainoa viitseliäisyyttä vaativa osa on majoneesi, jos sen haluaa itse valmistaa. Jos krapula on paha, suosittelen suosiolla turvautumaan Heseltä saatavaan oikein kelvolliseen vastineeseen. Jos kuitenkin olet ihan hyvässä kuosissa, suosittelen tarttumaan kananmunaan ja öljypulloon. Pekonin, broilerin ja munien paistaminen ei vaadi kevätjuhlaliikkeitä.
Yhdelle
2 viipaletta paahtoleipää
1 broilerin rintafilé
3 siivua pekonia
1 muna
jääsalaattia
puolikas tomaatti
öljyä
Kurkkumajoneesi
1 kananmuna
2 dl rypsiöljyä
2 tl sinappia (mahdollisimman hyvää, esim. Dijon)
½ tl valkoviinietikkaa
½ tl suolaa
2 dl rypsiöljyä
2 tl sinappia (mahdollisimman hyvää, esim. Dijon)
½ tl valkoviinietikkaa
½ tl suolaa
1 maustekurkku
1 rkl hienonnettua sipulia
Varmista, että öljy ja munat ovat huoneenlämpöisiä. Riko kokonainen muna korkean astian pohjalle. Lisää 1 tl sinappia, viinietikka ja suola. Käynnistä sauvasekoitin ja kaada samalla öljy sekaan ohuena nauhana. Sekoita, kunnes majoneesi on paksua. Lisää joukkoon toinen sinappilusikallinen sekä mahdollisimman pieneksi hienonnettu maustekurkku sekä sipuli ja sekoita valmiiksi.
Paista broileri, pekonisiivut sekä muna pannulla. Paahda samalla paahtoleivät kevyesti molemmilta puolilta. Sivele majoneesia molempiin leipiin ja kokoa täytteistä ihana club sandwich!
<3
'
sunnuntai 12. heinäkuuta 2015
Tyttöjen ilta
Onnellisuuskäyräni kohoaa huippuunsa, kun tiedossa on ilta saunailta dinnereineen ystävien kanssa. Tällä kertaa pidettiin täysin extempore tyttöjen ilta, joka loppujen lopuksi venyi maailmaa ja sen yhteiskunnallisia ongelmia parantaen miltei aamuun asti. Kyllä maailma olisi taas niin paljon suvaitsevaisempi ja oikeudenmukaisempi paikka, jos se meistä olisi kiinni!
Yleensä saunailtaan suunnitellaan melko simppeli menu, koska löylyjen jälkeen nälkä usein kohoaa uusiin sfääreihin ja silloin on hyvä saada valmista nopeasti. Tällä kertaa päätettiin oikaista esipaistettujen patonkien kohdalla puhtaasti niiden helppouden ja nopeuden takia. Patongit täytettiin shrircha-ranskankermapohjaisella täytteellä sekä broilerilla tai kasvispullilla. Kokonaisuuden kruunasi salaatti ja viini. Erityisen hyvin onnistui broilerin marinadi!
Neljälle
Broilerien marinadi
2 dl öljyä
3 rkl sriracha-chilikastiketta
3 rkl juoksevaa hunajaa
2 tl paprikajauhetta
2 tl currya
mustapippuria
suolaa
Sekoita kaikki ainekset ja lisää suikaloidut broilerifileet. Anna marinoitua useampi tunti.
Täytepohja
2 prk ranskankermaa
2 rkl sriracha-chilikastiketta
palanen kevätsipulin vartta
palanen makeaa paprikaa
1 prk persikoita mehussa
mustapippuria
suolaa
Silppua kevätsipulit ja paprikat. Paloittele persikat. Sekoita kaikki sekaisin ja anna maustua jääkaapissa.
Lämmitä patongit uunissa ja tee haluamasi salaatti. Täytä patongit haluamallasi tavalla ja nauti.
<3
Pssst, viininä nautin Rolling Shiraz Viognier 2012, joka keskitäyteläisenä toimi hyvin myös broilerin kanssa ranskankerman tuoman sopivan tuhtiuden vuoksi!
tiistai 7. heinäkuuta 2015
Kun tilipäivä lähenee
Se tavallinen tarina. Tilipäivä on ylihuomenna ja lähestulkoon kaikki roposet on kulutettu. Vähän kadehdin niitä järkiperäisempiä rahankäyttäjiä, joiden tililtä löytyy kuukauden viimeisinä päivinä enemmänkin kuin se alle 10 euroa. Hedonistinen luonteeni on johdattanut minut kuluttamaan tämänkin viikon budjetin jo moneen kertaan milloin mihinkin nautintoon. Näissä tilanteissa on kuitenkin hyötyä, että sattuu pitämään joistakin erittäin edullisista old school-ruuista ja omaa riittävästi keittotaitoa. Nuudelit ja lihaliemimakaronit eivät ole oikein minun juttuni, joten parempi vain tarttua paistinlastaan ja perunasurvimeen. Edullisen ruuan ei tarvitse missään nimessä olla ankeaa ja mautonta, päin vastoin!
Kun tilillä on se alle kymmenen euroa, on pakko kaupassa vähän katsoa, että mitä mikäkin maksaa. Ilokseni huomasin vihannesten hintojen olevan todella pohjilla verrattuna vaikka kuukauden takaiseen tilanteeseen. En koskaan ota kaupasta kuittia, mutta nyt kerrankin päätin tarkastella sitä lähemmin. Reilu kilo jauhoista perunaa irtosi 81 centillä, yli puoli kiloa 10 kilometrin päässä tuotettuja tomaatteja 46 centillä, niin ikään paikallinen sipulinippu 115 centillä ja kurkku 65 centillä. Kauppalappuni kallein yksittäinen tuote oli frisee-salaatti, josta pulitin 159 centtiä. Kastikkeen suurukseen piti ostaa jauhoja, jolloin päädyin 115 centtiä maksaneisiin luomu-vehnäjauhoihin, kun halvimmat puolikarkeat olisivat maksaneet kuitenkin 89 centtiä. Maustekurkku oli matkannut Poriin Eurasta (50 km) ja se maksoi 36 centtiä. Porissa tuotettu maito maksoi 98 centtiä, uunilenkki centin enemmän (muista aineksista poiketen sen alkuperää en halua edes tietää). Muiden perusainesten tiesin löytyvän kotoa jo valmiiksi, joten tämän kauppareissun kokonaissummaksi muodostui 5,87 euroa. Ei kovin paha siihen nähden, että tästä satsista syön ainakin neljä kertaa, eikä se minusta ihan jäätävän pahalta näytäkään, eikä varsinkaan maistu!
Tässä muusia, makkarakastiketta ja salaattia alle euron annoshintaan, olkaa hyvä!
Neljälle
1 lenkkimakkara
1 sipuli
1 maustekurkku
n. 50g voita
3 rkl venhäjauhoja
vettä
suolaa
mustapippuria
Hienonna sipuli ja kuullota voin kanssa pannulla. Lisää pilkotut makkarat ja anna paistua kunnolla. sirottele päälle vehnäjauhot ruokalusikallinen kerrallaan ja sekoita voiseoksen joukkoon. Anna ruskistua hetki välillä sekoittaen. Kun väri tuntuu sopivalta, lorauta joukkoon noin pari desiä vettä. Sekoita tasaiseksi kastikkeeksi. Lisää joukkoon hienonnettu maustekurkku ja mausteet. Anna kypsyä hetki. Venäläisemmän version (stroganoff) saa lisäämällä hieman tomaattipyrettä ja smetanaa! Tarjoa muusin ja salaatin kera.
Toimii!
maanantai 8. kesäkuuta 2015
Taisteluni maanantaita vastaan
Työkaverini Henna oli ihana ja ehdotti maanantaisen aamuvuoroni vaihtamista iltavuoroon. Ei tarvinnut montaa minuuttia miettiä. Iltavuorot etenkin maantaisin luovat suuren helpotuksen huokauksen, kun viikon kamalimman päivän saa aloittaa laiskasti ihanan aamiaisen parissa. Olen tainnut täällä aiemmin puhuakin arkisista aamiaisensyöntihaasteistani, joten pitemmittä puheitta, tältä aamiaiseni tänään näytti.
Tomaattia ja mozzarellaa mustapippurilla ja oliiviöljyllä, paistettuja herkkusieniä ja tomaatti, pekonia, muna ja babypinaattia. Jälkkärin virkaa toimitti maustamaton jogurtti mustikoilla.
Tästä on hyvä aloittaa päivä! Ruuan laskettua rullaluistimet jalkaan ja lenkille. :)
sunnuntai 7. kesäkuuta 2015
Grillihuumaa
Tänään on ollut niin ihana päivä, että sitä riittää kuvaamaan yksi symboli: <3. Nautittiin aamulla ystävieni Rutkun ja Inkkarin kanssa ensin aamukahvit meidän talon ulkoterassilla ja puoliltapäivin siirryttiin Inkkarin residenssiin, jossa vietettiin koko päivä kivojen aktiviteettien parissa. Ohjelmassa oli rullaluistelua, nurmikon leikkausta vuorotellen (hyvää hyötyliikuntaa!), trampoliinilla temppuilua, frisbeen heittelyä, grillausta ja lopuksi leffan katselua. Ahh, mikä ihana sekoitus liikuntaa, lepoa ja hyvää ruokaa loistavassa seurassa.
Reseptejä
ei näihin sapuskoihin juuri tarvita, mutta kerrottakoon, että broilerin
pintaan sivellyn mausteseoksen salaisuus oli kuusenkerkkäsiirappi,
salaatin pohjana toimi varhaiskaali ja sienien sisältä löytyi
Koskenlaskijaa paprikan makuisena. Kokonaisuus oli varsin hiilaritietoinen, maukas ja täyttävä!
On se vaan niin, että kesä on ihmisen parasta aikaa. Vaikka Grillimaisteri-mainokset kypsyttävät telkkarissa, on silti todettava, että miksi tehdä muuta kun voi grillata? <3
keskiviikko 3. kesäkuuta 2015
Limaista, mutta maukasta
Nyt tuntuu taas kodilta. Alkuviikko meni viikonlopun kekkereistä selvitessä, mutta nyt olen päässyt taas kunnolliseen kotimoodiin, kun koti on siivottu ja kaikki niin kuin haluan kaiken olevan. Olohuoneen kulhossa on tuoreita sitruunoita ja stereoissa soi laulu, jossa kerrotaan pojasta, joka ilman vaatteita seisoi talon katolla ja uskoi, että zeppeliini pelastaa. (Eräs lempibändeistäni, Kerkko Koskinen Kollektiivi.)
Kotiinpaluun myötä on aika myös palata hyväksihavaittuun terveellisempään ruokavalioon ja alkurysäys tapahtuikin melkoisen ravintoainepommin räjähdyksellä. Ensimmäinen motiivi blenderiin aineksia heitellessä oli terveellisyys, mutta ihan piirun perässä tuli maku. Onneksi on olemassa luontaisesti ihania luonnon antimia, kuten mustikka ja minttu. Ne maustoivat muuten vähän liiankin terveelliseltä maistuvan smoothien. Babypinaatti on siitä mainio raaka-aine, että sitä uppoaa ruokiin ihan huomaamatta, mutta se ei maistu juuri miltään. Ravintoaineet tulee silti käytettyä hyödyksi. Vaahtomainen rakenne syntyi kahdesta raa'asta kananmunasta. Lopputulos oli Pumban sanoin: limaista, mutta (yllättävän) maukasta! ;)
Kolme isoa lasillista
puoli litraa maustamatonta luonnonjogurttia
200g mustikoita
pari kourallista babypinaattia
noin 10 mintunlehteä
pari ruokalusikallista kauraleseitä
loraus maitoa
2 raakaa kananmunaa
Kaikki sekaisin!
Kolmen lasin satsista jäi omaan käyttöön oivasti myös ilta -ja aamupalalle. Suosittelen kokeilemaan, ei oikeasti maistu niin pahalta kuin näyttää! ;)
sunnuntai 24. toukokuuta 2015
Vanha kaverini rosamunda ja kanafetatäyte
Vielä viikko harjoitteluelämää edessä ja sitten palaan takaisin omaan keittiööni, hallelujah! Kun on poissa, alkaa entistä enemmän arvostaa omiin tarpeisiin varustettua keittiötä. Erityisesti blenderiä on ollut todella iso ikävä. Muutamat smoothiet tulee varmasti ensi viikolla hurautettua.
Keskiviikkona treffattiin ystäväni Henkan kanssa ruuanlaiton merkeissä. Edellisenä päivänä käytiin yhdessä kaupassa ja saatiin päähämme ajatus ihanista kana-uuniperunoista. Jossain vaiheessa tuli paljonkin tehtyä uuniperunoita ja kokeilujen tuloksena paras lajike siihen on mielestäni perinteinen rosamunda. Suuri koko ja sopivan jauhoinen rakenne sopivat käyttötarkoitukseen erinomaisesti. Kanatäyte valmistui puhtaasti mielitekojen mukaan (milloin mielessäni ei olisi paprika ja sipuli) ja lopputulos oli molempien mielestä oikein onnistunut.
Uuniperunan kanssa tarjolla oli fetasalaalaattia ja juomana Lindemansin chardonnayta. Viinin hintalaatusuhde oli erinomainen. Viimeviikkoinen ruotsinlaivan taxfree-vierailu mahdollisti hyvän perusviinin kotiuttamisen noin 17 euron tonkkahintaan.
Neljälle
4 isoa perunaa (rosamunda)
400g broilerin rintaa
200g fetaa
1 punainen paprika
1 keltainen paprika
1 sipuli (tällä kertaa käytettiin palanen purjon vartta)
2 purkkia ranskankermaa (se kevyempi 18% toimii tässä hyvin, lopputulos oli täyteläinen, mutta ei liian raskas)
suolaa
pippuria
öljyä
Pese perunat ja kääräise folioon. Laita nyytit uuniin ja anna kypsyä 200 asteessa n. 1,5 tuntia, kunnes perunat ovat kypsiä.
Pilko paprikat ja sipulit pieniksi kuutioiksi. Paista broilerit pannulla ja mausta suolalla ja pippurilla. Kuullota pannulla paprikat ja sipulit. Sekoita kaikki ainesosat yhteen ja laita jääkaappiin maustumaan odotellessani perunoiden kypsymistä.
Toimi! Ruokatreffit ovat sitten kivoja! :)
sunnuntai 12. huhtikuuta 2015
Mummolafiilis
Blogi on elänyt viime viikot radiohiljaisuudessa, koska bloggaaja on nykyään myös matkailuopettajaharjoittelija! Aika on ollut kortilla viime aikoina ja täällä Turun päässä rehellisesti sanottuna ei ole ollut juuri jaksamistakaan kokkaamista kohtaan. Nyt päätin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni! Päivällä alkoi tehdä mieli kunnon pottumuussia, niin päivän menuksi valikoitui perinteinen nakit ja muussi paistetulla sipulilla. Cittarissa kilon puikulaperunapussi irtosi alle eurolla, joten ei ollut vaikeaa valita perunalajiketta. Puikuloista tulee edelleen paras muusi, vaikka kuorimisvaihe perunan pienen koon vuoksi melko työläs onkin. Vaiva kannattaa kyllä!
Väliaikaiskotini ruuanlaittovälineistön niukkuus loi hieman haasteita, mutta ihan hyvä setti syntyi siitä huolimatta lautaselle. :) Ihanat retroastiat kruunasivat kokonaisuuden.
Muussin ohje löytyy täältä!
Paloitellut nakit ja sipuli paistuvat maistuvimmaksi oikeassa voissa. Tarjoa lisukkeena tuoreita vihanneksia raskaahkon pääruuan vastapainona.
Mummolafiiliksen täydentää maito!
**
Seuraavassa postauksessa Elämäni viinit-sarja jatkuu! :)
Väliaikaiskotini ruuanlaittovälineistön niukkuus loi hieman haasteita, mutta ihan hyvä setti syntyi siitä huolimatta lautaselle. :) Ihanat retroastiat kruunasivat kokonaisuuden.
Muussin ohje löytyy täältä!
Paloitellut nakit ja sipuli paistuvat maistuvimmaksi oikeassa voissa. Tarjoa lisukkeena tuoreita vihanneksia raskaahkon pääruuan vastapainona.
Mummolafiiliksen täydentää maito!
**
Seuraavassa postauksessa Elämäni viinit-sarja jatkuu! :)
lauantai 21. maaliskuuta 2015
Helppo ja nopea kanakantarellipasta
Ystäväni Jenna saapui Espoosta sulostuttamaan viikonloppuani. Kävimme eilen kaupassa hänen saavuttua Poriin ja siellä syntyi pikaisesti visio tämän päivän ruokalistasta. Yhteispäätöksellä päädyimme kanakantarellipastaan sekä fetalla tuunattuun vihersalaattiin. Tulos oli onnistunut ja paras palaute tuli käytännössä: ystävä santsasi ruokaa. :) Simppeli ja nopea ruokalaji oli omiaan Reposaaressa reippailun jälkeen ja valmistui vartissa. Ihana auringonpaiste kruunasi lauantailounaamme.
Neljälle
neljän hengen annos tagliatellea
400 g broilerin filettä
1 punainen paprika
½ paketillista kantarellituorejuustoa (tai maustamatonta tuorejuustoa + tuoreita kantarelleja, saatavuuden mukaan)
1 prk ranskankermaa
suolaa
pippuria
Keitä pasta al denteksi ja paista pannulla pilkottu paprika ja paloitellut broilerin fileet. Sekoita keskenään pannulla ja lisää joukkoon ranskankerma ja tuorejuusto. Anna porista hetki ja nauti!
Nam!
tiistai 17. maaliskuuta 2015
Elämäni viinit osa 3: Hardys Bin 343 Cabernet-Shiraz 2013
Elämäni viinit-sarja jatkuu pitkästä aikaa! Tämä postaus oli tarkoitus kirjoittaa jo sunnuntaina, mutta tämän viinin kanssa hengaillessa kohtaamiset ovat sen verran intensiivisiä, että niistä palautuminen voi kestää parikin päivää ja sitten pystyy taas ajattelemaan makua uudelleen. :D
Tänään vuorossa oleva viini on vanha australialainen ystäväni jo Turun opiskeluajoilta ja siksi valitsinkin juuri sen viikonlopun juhlajuomaksi, kun vanhat luokkakaverit tulivat kylään. Toki olemme kohdanneet monesti vuosien aikana muutenkin, mutta tämä viini on erityinen juuri siitä, että se on seurannut minua opiskeluajoista asti. Nykyisin myynnissä on vuoden 2013 vuosikertaa. Parasta "Hardysin binissä" on sen erinomainen hintalaatusuhde. Pullollinen kustantaa Alkossa 6,99 euroa, joka on minusta sen laatuun nähden Suomessa vallitsevan törkeän alkoholipolitiikan mukaisesti ajateltuna todella edullinen. Jokaisen opiskelijan tulisi tutustua tähän tuotteeseen.
Lempparirypäleeni shirazin kaveriksi on lisätty mielestäni yksistään tylsähköä cabernet sauvignonia, joka kuitenkin tekee tästä viinistä todella mukavan kokonaisuuden. Viini on todella helposti juotava, mehevä ja marjainen, mutta ei kuitenkaan liian kevyt litku. Shiraz tuo luonnetta ja maistamisesta tulee jo ensimmäisestä kulauksesta hyvälle tuulelle, vaikka kyse onkin budjettiviinistä. Periaatteessa viini on keskitasoa monellakin mittarilla (tanniinit, täyteläisyys, hapot, sokerit), mutta sopivissa tilanteissa erinomainen valinta. Olen monesti nauttinut viiniä illanviettojen lisäksi kermaisen pastan kaverina ja se toimii kyllä monen raskaamman arkiruuan kanssa muutenkin.
Ehdottomasti paras alle 8 euron viini, mitä olen Suomessa maistanut!
Ehdottomasti paras alle 8 euron viini, mitä olen Suomessa maistanut!
sunnuntai 8. maaliskuuta 2015
Pappilan hätävara
Sunnuntait olkoon pyhitetty jälkkäreille! Tämä taitaa olla kolmas sunnuntai putkeen, kun inspiraatio jälkkäreitä kohtaan on herännyt päivällisen aikoihin. Jälleen suuressa osassa toimii tuo inspiraationi suuri lähde, vaahtoutuva kevyt vaniljakastike. Tänään vuorossa on kevennetty muunnelma Pappilan hätävara-klassikosta. Annos on kokonaan gluteeniton ja väittäisin, ettei kaloritkin pysyvät järkevyyden rajoissa, koska keksit on korvattu kääretorttupohjalla. Pohjasta ei tullut järin makea ja se toimi kivasti mansikoiden ja makeahkon vaniljarahkan parina.
n. 6-8 annosta
Kääretorttupohja:
4 munaa
1,5 dl sokeria tai makeutusainetta
1,5 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
vaniljasokeria
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää varovasti joukkoon perunajauho-leivinjauheseos. Levitä uunipellille melko ohueksi levyksi ja paista 225c uunissa max 8 minuuttia. Anna jäähtyä.Leikkaa pieniä ruutuja.
Vaniljarahka:
1 prk vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
1 prk maitorahkaa
sokeria/makeutusainetta
vaniljasokeria/vaniljatanko
Vatkaa vaniljavaahto ja sekoita joukkoon rahka. Makeuta ja mausta vaniljasokerilla tai kattilassa kuumennetulla vaniljatangolla.
Mansikka"geeli"
450 g mansikoita
½ dl vettä
Käytä mansikat ja loraus vettä blenderissä.
Kokoa kaikki ainekset laseihin kerroksittain. Koristele puoliksi leikatuilla kääretortturuuduilla. Nam!
EDIT: Parhaimmillaan muutaman tunnin jääkaapissaolon jälkeen, jolloin maut ovat tasaantuneet kohdilleen!
EDIT: Parhaimmillaan muutaman tunnin jääkaapissaolon jälkeen, jolloin maut ovat tasaantuneet kohdilleen!
**
Täyteläisempi tulos syntyy korvaamalla vaniljavaahto kermavaahdolla. Suuntaa antava kääretorttupohjan ohje löytyi täältä.
lauantai 7. maaliskuuta 2015
Feikattu risotto broilerilla
Riisi on mielestäni raaka-aineena melko arkinen, mutta sitä tulee harvemmin laitettua pitkän kypsymisaikansa vuoksi. Toki pikaversiot valmistuvat viidessä minuutissa, mutta ravintoarvoihin jää paljon parantamisen varaa. Kuiva-ainekaapin kätköistä löytyi paketillinen luomu-täysjyväriisiä, jonka kelpuutin perjantain päivällisruoan lisukkeeksi. Kyseinen riisilajike ei kuitenkaan puuroudu "oikean" risottoriisin tavalla, joten päätin sitten oikaista ja tehdä ihan rehellisesti feikatun version italialaisesta klassikkoruuasta ruokakerman avulla. Risottoon sekoitin broileria ja sen kanssa tarjolla oli uunijuureksia sekä tuoreita herkkusieniä ja paprikaa pannulla paistettuina.
Neljälle
450g broilerin fileitä
täysjyväriisiä (annostele pakkauksen mukaan neljälle)
kanaliemikuutio
1 prk ruokakermaa
puoli puskaa valitsemaasi yrttiä (meillä laitettiin tänään vesikrassia, mutta myös esim. basilika, timjami, rosmariini tai salvia käy)
suolaa
pippuria
öljyä
Laita riisit kiehumaan veteen, johon on lisätty myös kanaliemikuutio. Riisien kiehuessa paista paloiksi pilkotut broilerin fileet pannulla öljyssä. Kun riisi on kypsää, sekoita joukkoon purkillinen ruokakermaa, lisää loput mausteet ja broilerit. Tarjoa uunijuuresten kera.
Uunijuurekset
5 porkkanaa
lanttu
5 punajuurta
suolaa
mustapippuria
juoksevaa hunajaa
Kuori juurekset ja pilko pieniksi paloiksi. Aseta uunipellille riveihin, rouhi päälle suolaa sekä mustapippuria ja lorauta päälle aimoannos hunajaa. Kypsennä 200c uunissa noin 45 minuuttia.
Tässä kaikki onnistuvat aivan varmasti! :)
sunnuntai 1. maaliskuuta 2015
Ihastuttava sitruunarahkahyydyke
Ostin jokin aika sitten sisustukseen ison pussillisen sitruunoita kotiin. Vaikka lähtökohtaisesti ostokriteeri olikin kaunis muoto ja väri, pidän sitruunoista myös ihan perinteisesti ruoanlaitossa. Äiti teki lapsena sellaista hyydytettyä sitruunavanukasta, joka oli aina ihan älyttömän hyvää. Pöydällä nököttävä kulhollinen tuoreita sitruunoita huusi vanukkaan nimeä ja vaati päästä jälkiruokakippoihin, joten syntyi idea hieman lapsuuden vanukasta muistuttavasta keveästä sitruunarahkahyydykkeestä. Hyydykkeen koostumus muistuttaa melko paljon Valion rahkavaahtoja, jotka olivat suuria suosikkejani lapsena ja teininä. Lopputulos oli niin hyvä, että melkein teki mieli syödä kaikki kupilliset kerralla. Positiivista palautetta tuli myös naapurista, jonne vein maistiaisen innostuttuani kovasti tuotteesta itse.
6-8 annosta astioiden koosta riippuen
1 prk maitorahkaa (käytän aina Valion rasvatonta, 250g)
1 prk vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
4 liivatetta
puolikkaan sitruunan mehu
maun mukaan vaniljasokeria
sitruunan kuorta raastettuna
Pese sitruuna huolellisesti. Vatkaa vaniljavaahto ja lisää rahka. Purista joukkoon sitruunamehua ja makeuta mieleiseksesi. Liota liivatteet kylmässä vedessä ja kuumenna pienessä tilkassa vettä. Vatkaa liivatenoro vaahdon sekaan. Kaada annosvuokiin ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään 3 tuntia. Ripottele päälle raastettua sitruunankuorta ja nauti!
<3
1 prk maitorahkaa (käytän aina Valion rasvatonta, 250g)
1 prk vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
4 liivatetta
puolikkaan sitruunan mehu
maun mukaan vaniljasokeria
sitruunan kuorta raastettuna
Pese sitruuna huolellisesti. Vatkaa vaniljavaahto ja lisää rahka. Purista joukkoon sitruunamehua ja makeuta mieleiseksesi. Liota liivatteet kylmässä vedessä ja kuumenna pienessä tilkassa vettä. Vatkaa liivatenoro vaahdon sekaan. Kaada annosvuokiin ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään 3 tuntia. Ripottele päälle raastettua sitruunankuorta ja nauti!
<3
lauantai 28. helmikuuta 2015
Kun himoitset suolaa
Vanhana roskaruoka-addiktina tulee välillä ylitsepääsemättömiä tilanteita, jolloin tuntuu, että jotain suolaista on SAATAVA. Pyrin karsimaan pikaruokaloissa syönnin minimiin ja toteuttamaan edes hieman terveellisemmän version kotioloissa. Alkuviikosta Facebookissa keskusteltiin siitä, että pizzanhimo ei lähde lämpimillä voileivillä. Se on kyllä totta, mutta ranskisten himo lähti itse tehdyillä lohkoperunoilla ja aurajuustobasilikadipillä.
Neljälle
Perunat
kilo perunoita
1 dl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
Pese perunat huolellisesti ja lohko riittävän ohuiksi lohkoiksi. Laita perunat kulhoon ja lorauta päälle reippaasti oliiviöljyä. Rouhi päälle myllystä suolaa ja mustapippuria. Sekoita hyvin, jotta mausteet leviävät tasaisesti. Kaada perunat uunipellille ja paista 200c uunissa n. 40 minuuttia välissä kerran kääntäen.
Auradippi
1 purkki kermaviiliä
n. puoli pakettia aurajuustoa murennettuna
2 rkl sitruunanmehua
hienonnettua basilikaa
(ripaus sokeria)
mustapippuria
Sekoita kaikki aineet sekaisin. Muista maistella, jotta saat happamuuden sopivasti kohdalleen. Sitruunan hapokkuutta voi halutessaan tasoittaa ripauksella sokeria.
Toimii!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




















