Näytetään tekstit, joissa on tunniste Punaviini. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Punaviini. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Tyttöjen ilta

Onnellisuuskäyräni kohoaa huippuunsa, kun tiedossa on ilta saunailta dinnereineen ystävien kanssa. Tällä kertaa pidettiin täysin extempore tyttöjen ilta, joka loppujen lopuksi venyi maailmaa ja sen yhteiskunnallisia ongelmia parantaen miltei aamuun asti. Kyllä maailma olisi taas niin paljon suvaitsevaisempi ja oikeudenmukaisempi paikka, jos se meistä olisi kiinni!

Yleensä saunailtaan suunnitellaan melko simppeli menu, koska löylyjen jälkeen nälkä usein kohoaa uusiin sfääreihin ja silloin on hyvä saada valmista nopeasti. Tällä kertaa päätettiin oikaista esipaistettujen patonkien kohdalla puhtaasti niiden helppouden ja nopeuden takia. Patongit täytettiin shrircha-ranskankermapohjaisella täytteellä sekä broilerilla tai kasvispullilla. Kokonaisuuden kruunasi salaatti ja viini. Erityisen hyvin onnistui broilerin marinadi!


Neljälle

Broilerien marinadi

2 dl öljyä
3 rkl sriracha-chilikastiketta
3 rkl juoksevaa hunajaa
2 tl paprikajauhetta
2 tl currya
mustapippuria
suolaa

Sekoita kaikki ainekset ja lisää suikaloidut broilerifileet. Anna marinoitua useampi tunti. 

Täytepohja

2 prk ranskankermaa
2 rkl sriracha-chilikastiketta
palanen kevätsipulin vartta
palanen makeaa paprikaa
1 prk persikoita mehussa
mustapippuria
suolaa

Silppua kevätsipulit ja paprikat. Paloittele persikat. Sekoita kaikki sekaisin ja anna maustua jääkaapissa. 

Lämmitä patongit uunissa ja tee haluamasi salaatti. Täytä patongit haluamallasi tavalla ja nauti. 

<3

Pssst, viininä nautin Rolling Shiraz Viognier 2012, joka keskitäyteläisenä toimi hyvin myös broilerin kanssa ranskankerman tuoman sopivan tuhtiuden vuoksi!

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Elämäni viinit osa 3: Hardys Bin 343 Cabernet-Shiraz 2013

Elämäni viinit-sarja jatkuu pitkästä aikaa! Tämä postaus oli tarkoitus kirjoittaa jo sunnuntaina, mutta tämän viinin kanssa hengaillessa kohtaamiset ovat sen verran intensiivisiä, että niistä palautuminen voi kestää parikin päivää ja sitten pystyy taas ajattelemaan makua uudelleen. :D 

Tänään vuorossa oleva viini on vanha australialainen ystäväni jo Turun opiskeluajoilta ja siksi valitsinkin juuri sen viikonlopun juhlajuomaksi, kun vanhat luokkakaverit tulivat kylään. Toki olemme kohdanneet monesti vuosien aikana muutenkin, mutta tämä viini on erityinen juuri siitä, että  se on seurannut minua opiskeluajoista asti. Nykyisin myynnissä on vuoden 2013 vuosikertaa. Parasta "Hardysin binissä" on sen erinomainen hintalaatusuhde. Pullollinen kustantaa Alkossa 6,99 euroa, joka on minusta sen laatuun nähden Suomessa vallitsevan törkeän alkoholipolitiikan mukaisesti ajateltuna todella edullinen. Jokaisen opiskelijan tulisi tutustua tähän tuotteeseen.



Lempparirypäleeni shirazin kaveriksi on lisätty mielestäni yksistään tylsähköä cabernet sauvignonia, joka kuitenkin tekee tästä viinistä todella mukavan kokonaisuuden. Viini on todella helposti juotava, mehevä ja marjainen, mutta ei kuitenkaan liian kevyt litku. Shiraz tuo  luonnetta ja maistamisesta tulee jo ensimmäisestä kulauksesta hyvälle tuulelle, vaikka kyse onkin budjettiviinistä. Periaatteessa viini on keskitasoa monellakin mittarilla (tanniinit, täyteläisyys, hapot, sokerit), mutta sopivissa tilanteissa erinomainen valinta. Olen monesti nauttinut viiniä illanviettojen lisäksi kermaisen pastan kaverina ja se toimii kyllä monen raskaamman arkiruuan kanssa muutenkin.

Ehdottomasti paras alle 8 euron viini, mitä olen Suomessa maistanut!

lauantai 10. tammikuuta 2015

Elämäni viinit - osa 2: Montalto Nero d'Avola Appassimento 2013

Blogissani olennainen osa on tarinat ruokien ja viinien ympärillä. Postaussarjan ensimmäisessä viinissä, Miguel Torresin Reserva de Pueblossa, tutustumiseen ja ihastumiseen liittyi muistorikas tarina, mutta kaikkien viinien kohdalla niin ei välttämättä ole. Sen vuoksi kerron tänään lisäksi hieman henkilökohtaisesta historiastani viinien parissa.

Olen viinin juojana kokenut samantyyppisen polun kuin moni muukin. Kavereiden kanssa päätettiin, että nyt aletaan aikuisiksi ja opetellaan juomaan viiniä. (Asiaan saattoi vaikuttaa myöskin viinin verrattaen halpa hinta prosentteihin nähden, kröhöm.) Siiderit tuntuivat täysi-ikäisyyden kynnyksellä teinimäisiltä ja keskioluet junttimaisilta. Prosessi aloitettiin makeasta valkoviinistä, El Tiemposta, jota blandattiin aluksi Spriten kanssa. Pikkuhiljaa Sprite vaihtui Vishyyn ja muutamien kertojen totuttelun jälkeen pystyttiin jo juomaan "raakana". Tiukkaa se teki, mutta kova yritys palkitsi. Vuosien saatossa makuaisti on jonkun verran kehittynyt ja nykyään valkkareista maistuvat ainoastaan kuivat ja hapokkaat. Punaviiniä opin juomaan vasta n. 20-vuotiaana. Olin pitänyt punaviinin makua jotenkin "multaisena" aiemmin, mutta eräässä illanvietossa sain maistettavakseni lasillisen ja olin heti myyty. Aika oli kypsä. Siitä alkoi todennäköisesti elämänmittainen rakkaus. 

Punaviinien maailma oli minulle kokonaan vieras ja todella kiehtova. Tiedonjanoinen luonteeni vei minut lukemaan eri rypäleistä, vivahteista, viinimaiden tuotannoista ja muusta asiaankuuluvasta. Nopeasti helppo aloituskohde, Chile, alkoi laajenemaan sekä Euroopan, Australian että Etelä-Afrikan suuntaan. Keskitäyteläiset vaihtuivat yhä useammin täyteläisiin ja entistä voimakkaampiin elämyksiin.  Nykyään valitsen viinin tilaisuuden mukaan, en enää sillä perusteella, että se olisi mahdollisimman täyteläistä, mausteista ja lämmintä. Kevyet punaviinit eivät vieläkään minua kovasti houkuta, mutta keskitäyteläisten ja erittäin täyteläisten väliin mahtuu melkoinen kirjo.

Italialaiseen Montalton Nero d'Avolaan tutustuin eräässä perheemme viini & musiikki-illassa. 



Montalto Nero d'Avola Appassimento 2013 on kovin monipuolinen. Se sopii erinomaisesti sekä liharuokien kanssa tarjottavaksi että nautittavaksi sellaisenaan tai juustojen kaverina. Alko on ennen luonnehtinut tätä erittäin täyteläiseksi, mutta nyt sivuilla vieraillessani kuvausta oltiin muutettu ja nykyinen luokka on täyteläinen. Tanniinit eivät ole erityisen voimakkaat, mutta silti viinissä riittää luonnetta. Luonne on tumma ja syvä, mutta jälleen kerran sokeri ja pyöristää makua ja lopputulos on hyvin miellyttävä. Maku on pehmeä ja sopii varmasti moneen punaviineistä ylipäätään pitävään suuhun.

Sisiliassa tuotettava Nero d'Avola jo itsessään on tutustumisen arvoinen rypäle. Sitä pidetään yhtenä tärkeimmistä synnynnäisistä italialaisista lajikkeista.Viini kustantaa Alkossa 9,98 €. Se on mielestäni hyvin sopiva hinta tälle viinille. 




Tämä postaus on osa Elämäni viinit-postaussarjaa, jossa esittelen sydäntäni lähinnä olevat viinit.


torstai 8. tammikuuta 2015

Elämäni viinit - osa 1: Miguel Torres Reserva de Pueblo 2012

Huhtikuu 2014. Restonomien SM-kisojen gaalaillallinen. Fagernäsin kartanon juhlatila, Kuopio. Siellä kohtasimme ensimmäisen kerran. Se oli rakkautta ensisiemauksella.

Chileläinen vei sydämeni välittömästi. Olin pitkään ollut vain italialaisten perään ja pitänyt chileläisiä vähän persoonattomina, mutta tämä eteläamerikkalainen hurmasi minut pehmeydellään ja täyteläisellä marjahilloisuudellaan. Se toimi täydellisesti väliruokana nautittujen juustojen nautintoparina. Edellisen annoksen, ankanrinnan, kanssa nautittu kevyehkö Pinot Noir jätti vähän kylmäksi, joten tämän Pais-rypäleistä valmistetun hurmurin oli helppo kerätä koko potti kotiin. Aamulla vielä muistelin lämmöllä edellisen illan kohtaamistamme ja jäin haikein mielin kaipaamaan.

Koska viini oltiin esitelty gaalassa juuri maahantuotuna, menin tekemään virheen ja oletin, että eihän sitä tietenkään sitten saa Alkosta. Eräänä syksyisenä päivänä kevään muisto käväisi mielessäni ja päätin googlata viinin, jos sitä vaikka tilaisi ulkomailta. Ällistykseni oli huomattava, kun bongasin viinin Alkon tilausvalikoimasta. Hinta vähän yllätti, minusta 11,99 € tästä viinistä on todella edullinen. Tilasin kuitenkin vain yhden pullon aluksi testatakseni, että onko meillä edelleen kemiaa. 


Hurmuri on saapunut Kuukkariin.

Kemia oli tallella ja viini oli yhtä hyvää kuin muistinkin. Maku on punaviiniksi makeahko, mutta ei liian. En ole kovin makeiden juomien ystävä, joten tämä menee siinä rajoilla. Viini kuitenkin saa sen anteeksi, koska sokerisuus luo juomaan pyöreää täyteläisyyttä. Alko kuvailee hieman yllättäen viiniä keskitäyteläiseksi. Se saattaa johtua siitä, että vaikka maku on runsas, se ei kuitenkaan ole tunkkainen. Itseasiassa se on loppupeleissä melko helposti juotava viini ja sen vuoksi sopii myöskin seurustelujuomaksi. Nautiskeluviini minun makuuni.

Näin pienenä vinkkinä suosittelen rohkeasti tilaamaan Alkon tilausvalikoimasta, mikäli jokin ihana viini tulee vastaan. Yhden pullon toimitus ei maksa mitään (laatikosta tulee erikseen maksu, olisikohan ollut 9 €..?) ja toimitus tapahtuu n. viikossa. Näppärää!




Tämä postaus on osa Elämäni viinit-postaussarjaa, jossa esittelen sydäntäni lähinnä olevat viinit.