Näytetään tekstit, joissa on tunniste Klassikot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Klassikot. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Omenahyve

Toisinaan iskee aivan jäätävä mieliteko omenahyveeseen aka omena-kaurapaistokseen. Voisin väittää, että tässä on yksi suosikkijälkiruoistani, joka vähän vähemmällä rasvalla ja sokerilla kävisi hyvin myös terveellisemmästä välipalasta. Satunnaisena jälkiruokana nautittaessa en edellämainituissa nautintoaineissa säästele, vaan herkusta nautitaan täysiverisesti ihanan rapean ja makean kaurakuorrutteen kera.


Neljälle

3-4 omenaa koosta riippuen (itse tykkään Red Delicious-lajikkeesta)
100g voita
vajaa 1 dl sokeria
2 dl kaurahiutaleita
1 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia

Tarjoiluun vaniljakastiketta

Voitele uunivuoka. Pilko omenat pienehköiksi paloiksi ja lado uunivuoan pohjalle. Sekoita kaneli ja vaniljasokeri keskenään, ja sekoita omenoiden kanssa. Kuumenna kattilassa voi, sokeri ja kaurahiutaleet. Anna tekeytyä massaksi. Lado massaa omenoiden päälle ja paista 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, kunnes omenat ovat pehmeitä ja kypsiä.

Tarjoa hieman jäähtyneenä vaniljakastikkeen kanssa. Olen sitä mieltä, että kaikkea ei tarvitse tehdä itse, jos kaupasta saa helposti vähintään yhtä hyvän vastineen. Voin myöntää, että Valion Vanilla-kastike on parempaa kuin yksikään vaniljakastike, jonka olen itse saanut aikaan. Se on niin hyvää, että voisin lusikoida sitä suoraan purkista. Tämän näköinen tuote kyseessä:


Nauttikaa!

maanantai 2. helmikuuta 2015

Vanha ystäväni voileipägrilli

Sain vuosia sitten joululahjaksi OBH Nordican Chilli-sarjan voileipägrillin. Välillä tulee kausia, jolloin tekee enemmän mieli toasteja ja välillä kapine unohtuu kaapin perälle pitemmäksi aikaa. Tänään taas muisto vanhasta ystävästäni pulpahti mieleeni ja voi, kun ne olivat taas hyviä! 

Voileipägrillissä on monia hyviä puolia. Toastit voi toki paistaa pannulla tai uunissakin, mutta minusta grilli on nopein ja vaivattomin tapa. Lämpeäminen kestää muutaman minuutin, molemmat puolet paistuvat kerralla ja käytön jälkeen grilli on helppo pyyhkäistä puhtaaksi. Perinteisiin toasteihin kuuluu kinkkua ja juustoa, mutta grilli luo paljon erilaisia mahdollisuuksia. Suosikkejani ovat kana-pesto-mozzarella ja paahtopaisti-punasipuli, mutta tänään menin perinteisellä linjalla pienellä twistillä. Sweetchili-kastike sopi erinomaisesti kinkun ja kirsikkatomaattien kaveriksi. Leiväksi valitsen nykyään kaurapaahtoleipää vehnäisen sijaan, vatsa tykkää!


Kaksi toastia

4 viipaletta paahtoleipää
4 siivua kinkkua
4 kirsikkatomaattia
4 tl sweet chili-kastiketta
juustoraastetta

Voitele leivät chilikastikkeella. Ripottele kahden viipaleen päälle juustoraastetta, lado päälle kinkkusiivut javiipaloidut kirsikkatomaatit. Ripottele uusi satsi juustoraastetta liimaksi ja laita kansi päälle. Grillaa muutama minuutti tai paistele pannulla.

Nauti!

perjantai 9. tammikuuta 2015

Pulled pork kuukkarilaiseen tapaan

Olen asunut Porin "Kuukkarissa", boheemilla puutaloalueella, nyt puolitoista vuotta ja olen viihtynyt niin hyvin, että olen leimannut itseni voimakkaasti kuukkarilaiseksi. En tiedä, miten muut kuukkarilaiset pulled porkin valmistavat, mutta ainakin tämä minun versioni sisältää annoksen rehellistä kuukkarilaista rakkautta. :D Salaisuutena on extrapitkä hauduttaminen uunissa, riipimisen jälkeen extramuhitus omenasiiderissä ja viimeistely bbq-kastikkeella. Possun kanssa on tarjolla muusia, marinoitua punasipulia sekä hunajaporkkanoita.



Muutamalle nälkäisille

Pulled pork

n. kilo possun kassleria tai lapaa
suolaa
mustapippuria
chilijauhetta
loraus öljyä
muutama valkosipulin kynsi
1 sipuli
1 omena
2 tkl omenasiideriä
(bbq-kastiketta)

Sekoita kuivat aineet ja loraus öljyä keskenään. Hiero seos lihan pintaan jo reilusti ennen paistamista. Laita liha muovipussissa marinoitumaan jääkaappiin.

Ota liha huoneenlämpöön tunti ennen paistamista. Kuori valkosipulinkynnet ja tavallinen sipuli. Pilko omenat ja sipuli reiluiksi lohkoiksi. Laita lohkot uunivuokaan, jonne lisäät myös toisen siideritölkin sisällön. Asettele liha vuokaan ja peitä foliolla. Paista 110 asteisessa uunissa n. 6-7 tuntia tai 95 asteisessa uunissa yön yli. Itse toteutin jälkimmäisen, odottelu oli paljon kivuttomampaa. ;) Riivi liha kahdella haarukalla suikaleiksi ja aseta takaisin uunivuokaan edellisen paistonesteen sekaan. Lisää toinen tölkki siideriä, laita folio päälle ja muhittele loppuun uunissa. (Tässä vaiheessa säädin uunin 200c asteeseen, aloitin porkkanoiden valmistamisen ja paistoin ne samoilla lämmöillä). Sekoita valmiiseen possuun halutessasi bbq-kastiketta.

Muusi (ohje myös täällä)

1 kg puikulaperunoita tai muita jauhoisia perunoita
100 g voita
(lämmintä) maitoa
suolaa
Kuori perunat ja keitä suolatussa vedessä. Lisää voi. Muussaa perunasurvimella tai haarukalla. Lisää maitoa vähän kerrallaan. Lisää suolaa ja vatkaa kuohkeaksi.

Marinoitu punasipuli

4 punasipulia
1 dl punaviinietikkaa
4 rkl sokeria
1 tl suolaa
muutama kunnon rouhaisu mustapippuria
1 dl oliiviöljyä

Kuori punasipulit ja leikkaa ne suikaleiksi. Kiehauta kattilassa punaviinietikka, sokeri ja mausteet. Lisää joukkoon punasipulit. Vaikka sipulin määrä näyttää järjettömältä, se kutistuu kasaan, trust me. ;) Sekoittele rauhakseen, kunnes sipulit ovat imeneet seoksen itseensä ja keittyneet kypsiksi. Jäähdytä, lorauta reippaasti öljyä, sekoita ja nauti liharuokien lisäkkeenä.

Hunajaporkkanat

6 porkkanaa
reilu loraus hunajaa
oliiviöljyä
timjamia
mustapippuria
suolaa

Kuori porkkanat ja pilko sopiviksi paloiksi. Laita palaset kulhoon ja lorauta päälle hunajaa, oliiviöljyä sekä mausteet. Sekoita ja kaada uunipellille. Paista 200c uunissa kunnes porkkanat ovat kypsiä.


Tässä on aikaa vievä arkiruoka, mutta se palkitsee! Raaka-aineet ovat mukavan edullisia. Siiderin makuvivahteilla ei ole tässä niin väliä, omasta kaapista sattui löytymään Happy Joe:ta, mutta ihan hyvin käy mikä tahansa! Uunin lämpö vie siideristä prosentit, joten myös lapset voivat nauttia possusta. :)

Nauti!

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Pasta Carbonara "to die for"

 Jo lapsena tuli tutuksi pasta nimeltä Carbonara. Innokas pikku kotikokki bongasi keittokirjasta "Miilunpolttajan pastan" ja rakastui heti. Silloin en vielä käyttänyt ruuanlaitossa viinejä, mutta maku perustui siinäkin kananmunankeltuaisten ja parmesanin iätikestävään liittoon. 2000-luvun vaihteessa Norjan Tromssassa sain  parhaan alaikäisenä nautitun Carbonaran. Se jäi ikuisesti mieleeni, koska niihin aikoihin aloin tehdä tuttavuutta aikuisten listan kanssa ravintoloissa ja siellä avautui aivan uusia mahdollisuuksia verraten ranskalaisiin ja nakkeihin. Täysi-ikäisenä parhaan version olen nauttinut Venetsiassa hämyisellä sivukujalla autenttisen tuntuisessa trattoriassa.

Tässä on elämäni paras kotioloissa valmistettu Carbonara. Resepti on alkujaan kaverini Tiian taikakätösistä loihdittu, mutta toki se on vuosien saatossa hieman muokkaantunut. Pasta Carbonara on kermainen, suolainen ja täynnä syntiä. Toimii erinomaisesti mm. kun haluaa jotain oikein hyvää, sydänsuruihin tai krapulaan, kokemusta on. Kuvassa pasta näyttää valheellisesti kuivalta, oikeasti kastike on pehmeä, runsas ja sitä on riittävästi. Tämän pastan onnistuessa täydellisesti kokemus on minulle "to die for". Joka kerta.


Kahdelle nälkäiselle

1 pkt tuore-Fettuccinea (Tosikokki tekee tietysti pastansa itse, mutta tämä käy ihan hyvin amatööreille. ;) )
1 pkt pekonia
2 dl  parmesanraastetta (Raasta itse, tulee paras.)
2 kananmunan keltuaista
2-3 dl kermaa
2 valkosipulin kynttä
1 dl kuivaa valkoviiniä
puolikas ruukku persiljaa
suolaa
mustapippuria

Paistele pannulla pieniksi paloiksi pilkotut pekonit. Loppuvaiheissa lisää murskattu valkosipuli sekä valkoviini. Sekoita keskenään kerma, raastettu parmesan, munankeltuaiset, suolaa, mustapippuria ja suurin osa hienonnetusta persiljasta. Käytä fettuccine kiehuvassa suolatussa vedessä. Valuta pasta, mutta jätä hieman keitinvettä kattilan pohjalle. Lisää sekä pekonit että kermaseos ja anna kypsyä hetki miedolla lämmöllä. 

Ripottele valmiiden annosten päälle raastettua parmesania ja loput persiljasilpusta. Tarjoa heti. 

Tämä pasta on niin täyteläinen, että nauttisin sen kanssa ennemmin puna -kuin valkoviiniä. Täyteläinen ja pehmeä punaviini sopii oivasti tämän klassikon kaveriksi. Ruuanlaitossa käytetyn valkoviinin ylijäämän voi nauttia ruuanlaiton yhteydessä fiilistellen. ;)

Nauti!