Omenahyve

Toisinaan iskee aivan jäätävä mieliteko omenahyveeseen aka omena-kaurapaistokseen. Voisin väittää, että tässä on yksi suosikkijälkiruoistani, joka vähän vähemmällä rasvalla ja sokerilla kävisi hyvin myös terveellisemmästä välipalasta. Satunnaisena jälkiruokana nautittaessa en edellämainituissa nautintoaineissa säästele, vaan herkusta nautitaan täysiverisesti ihanan rapean ja makean kaurakuorrutteen kera.

Neljälle

3-4 omenaa koosta riippuen (itse tykkään Red Delicious-lajikkeesta)
100g voita
vajaa 1 dl sokeria
2 dl kaurahiutaleita
1 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia

Tarjoiluun vaniljakastiketta

Voitele uunivuoka. Pilko omenat pienehköiksi paloiksi ja lado uunivuoan pohjalle. Sekoita kaneli ja vaniljasokeri keskenään, ja sekoita omenoiden kanssa. Kuumenna kattilassa voi, sokeri ja kaurahiutaleet. Anna tekeytyä massaksi. Lado massaa omenoiden päälle ja paista 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, kunnes omenat ovat pehmeitä ja kypsiä.

Tarjoa hieman jäähtyneenä vaniljakastikkeen kanssa. Olen sitä mieltä, että kaikkea ei tarvitse tehdä itse, jos kaupasta saa helposti vähintään yhtä hyvän vastineen. Voin myöntää, että Valion Vanilla-kastike on parempaa kuin yksikään vaniljakastike, jonka olen itse saanut aikaan. Se on niin hyvää, että voisin lusikoida sitä suoraan purkista. Tämän näköinen tuote kyseessä:

Nauttikaa!

Feta-pinaattipasta

Feta-pinaattipasta on vanha keksintö, mutta omassa keittiössäni sitä on kokattu viimeksi vuosia sitten. Perjantaina käytiin whatsapp-keskustelua siitä, mitä lauantaina syötäisiin päivälliseksi. Kris halusi pastaa, joten ajattelin ehdottaa jotain, mitä ei olla kokattu aikaisemmin. Hän on hulluna fetaan, joten ehdotus meni läpi samantien.

Pasta ei vaadi onnistuakseen minkäänlaisia poppakonsteja. Ainoa vinkki, jonka voin antaa, on keittää pasta melko al denteksi, jotta se ei ylikypsy haudutusvaiheessa. 

Neljälle

puoli pussia tagliatelle-nauhapastaa

2 pussia kotimaista pakastepinaattia

1 paketti fetaa (oma suosikkini on Rainbown köntsä!)

1 pieni sipuli

2-4 tuoretta valkosipulin kynttä

2,5 desiä (ruoka)kermaa

loraus rypsiöljyä

mustapippuria myllystä

suolaa

Tarjoiluun parmesan-raastetta.

Keitä pasta pussin ohjeen mukaan. Muista suolata hyvin! Pilko sipuli ja murskaa valkosipuli. Kuullottele niitä tilkassa öljyä. Lisää pinaatit, anna niiden sulaa ja kiehauta. Lisää kerma, suolaa ja pippuria. Tarkista maku. Valuta pasta ja sekoita kastikkeen kanssa. Lisää kuutioitu feta. Anna pastan tekeytyä pienellä lämmöllä, mutta sekoittele välillä. Pasta on valmista, kun ylimääräinen neste on haihtunut pois. Tarjoile tuoreen parmesanraasteen kera. 

Eilen valittiin ruokajuomaksi ainoa kaapissa varastossa ollut valkkari, bulgarialainen chardonnay, jonka toin Puolasta pari viikkoa sitten. Viinissä oli kivat hapot, mutta tälle ruoalle valkkaisin jonkun vähemmän haastavan rypäleen, jotta pinaatin hento maku ei jää voimakkaiden aromien varjoon. Ensi kerralla valitaan Alkosta sauvignon blancia. 

Kokonaisuus kuitenkin hurmaannutti sekä minut, Krisin ja äitini. Tätä tehdään varmasti pian uudelleen!

Efraim Pitkätossun kanapasta

Olin viikolla iskän luona käymässä. Ruokakaupassa ollessamme sain tehtäväkseni muutamassa sekunnissa päättää seuraavan päivän ruiian. Ensimmäisenä tuli mieleen vähän muunneltu kanapasta. Valitsin vaihteeksi ranskankerman sijaan Valion Crea-sarjan kipparijuustoruokakermaa, joka oli oikeasti yllättävän hyvä valinta! Pyrin välttelemään puhdasta vehnäpastaa, joten valitsin Torinon Kaurapastan. On siinä toki durum-vehnääkin, mutta selkeästi terveellisempi vaihtoehto kuin kokonaan vehnästä valmistettu. Makukin oli kohdillaan!

Kokkaillessani ja ruokaa maistettuani tuli heti mieleen, että lapset varmasti pitäisivät tästä. Olen ymmärtänyt, että pikkulasten vanhemmille tärkeitä pointteja ruuanlaitossa on se, että ruoka on hyvistä raaka-aineista tehtyä, ravitsevaa ja se valmistuu kohtuullisen vaivattomasti. Tämä pasta on kyllä kaikkea sitä! Aikaa meni noin 10 minuuttia, koska pastakin kiehui viidessä minuutissa. Miksi sitten nimesin tämän Efraim Pitkätossun kanapastaksi? Lapsi-aspekti oli läsnä ja lisäksi makumaailma veti mielestäni Karibialle ja merelle. Ananas on kanan kanssa aina nappivalinta ja cashewpähkinät tuovat mukavan lisäsäväyksen (ja hyviä rasvoja). Demonstroidakseni lapselle sopivan ruoka-annoksen, kuorin myös kurkun. Pakko sanoa, että itsekin kyllä tykkäsin siitä enemmän ilman kuorta! 

Neljälle

400g kaurapastaa

400g broilerin maustamattomia rintafilettä

1-2 purkkia Kipparijuustoruokakermaa

1 purkki pieniä ananaspaloja mehussa

kourallinen cashewpähkinöitä 

currya

kurkumaa

mustapippuria

suolaa

Laita pastan vesi kiehumaan ja suolaa se hyvin. Leikkaa broilerin fileistä sopivia paloja ja paista ne pannulla. Mausta currylla, kurkumalla ja mustapippurilla. Keitä pasta ja valuta hyvin. Sekoita broilerit ja pastat kattilassa ja lisää loput ainekset. Anna ruokakerman hautua kastikkeeksi. Tarjoa salaatin kanssa. 

Nam!

Kokonaisena paistettu possun sisäfilé

I'm back!

Elo -ja syyskuu vierähtivät Turussa harjoittelun parissa ja kiire oli sitä luokkaa, että blogin pitäminen jäi ihan huomaamatta kokonaan pois. Nyt olen kuitenkin takaisin kotona Porissa ja ruuanlaittoinnostus voi jatkua entiseen malliin! 

Tänään listalla oli possun sisäfilettä bataattiranskalaisten, uunikasvisten ja fetabasilikadipin kera. Itseasiassa tuota dippiä tai tahnaa, miten sitä haluaakaan kuvailla, oli myös fileen välissä, mutta sen koostumus oli sen verran löysää, että se valui paiston aikana melko tehokkaasti pois. Jatkossa en siis välttämättä blendaa täytettä, vaan lusikoin sen väliin grouvimpina palasina. 

Minua hämmentää suuresti possun erilaiset kypsymisajat. Pakkaus väitti fileen kypsyvän pannulla viidessä minuutissa, kun taas esimerkiksi suikaleet vaativat paistuakseen yli puoli tuntia. Ajattelin nyt mehevöittää filettä entisestään ja valmistin sen samaan tapaan kuin naudan sisäfileenkin - pinnat kiinni pannulla ja sitten folion sisällä uuniin. Possuhan toki eroaa naudasta siinä, että kun naudan kypsentää aina medium miinukseksi, tulee possun olla kypsää mahdollisten virusten takia. Mehukkaimmillaan possu on ylikypsänä, mutta siihen suosin muita ruhon osia kuin filettä. File itsessään on mureaa, maukasta ja vähärasvaisista, joten se maistuu paremmin nopeasti kypsennettynä. 

Mitä lisukekasviksiin tulee, alkaa kyllä pikkuhiljaa kyllästyttää ainainen sipulipaprika-kombo. Nyt julistankin ne pannaan ainakin tällä tavalla valmistettuina, on aika kokeilla muitakin uunivihanneksia!

Kolmelle-neljälle

1 maustamaton porsaan sisäfile (n.600g)

suolaa

pippuria

(täyte makusi mukaan, mikäli haluat)

Poista fileestä kalvot terävän veitsen avulla. Aseta file laudalle, tee viilto kalvon alkupäähän ja vedä se pois veistä kalvon alla liu'uttaen. Mikäli täytät fileen, tee leveyssuunnassa keskelle syvä viilto, lisää täyte ja sulje sivu vedessä liotetuilla hammastikuilla. Paista fileen pinnat kiinni pannulla ja mausta suolalla ja pippurilla. Kääri folioon ja kypsennä uunissa, kunnes sisälämpötila on noin 70 astetta. Anna vetäytyä hetki folion sisällä ja leikkaa viipaleiksi. 

Fetadippi

50g fetajuustoa öljyssä

Pari kourallista basilikan lehtiä

Kaada öljymarinadissa ollutta fetaa blenderiin (myös hieman öljyä) sekä basilikan lehdet. Surauta tasaiseksi tahnaksi.  

**

Bon appetit!

Tomaatti-vuohenjuustokeitto

Tomaatti-vuohenjuustokeitto toimii! Se on täyttävää, monelle maistuvaa ja helppo valmistaa. Täyteläinen maku syntyy juustosta ja oikeasta kermasta. Kasvissyöjäystäville kokatessa miettii usein eri variaatioita, jotta kaikki olisivat tyytyväisiä, mutta tämän keiton kohdalla ei ainakaan minulla jää sellaista oloa, että jotain (lihaa) jäisi kaipaamaan. Jokin virstanpylväs saavutettiin jo pari vuotta sitten, kun nirsohko veljeni sanoi tätä maistettuaan, että voisin tehdä tätä toistekin. Se on siitä suusta paljon sanottu ja paras mahdollinen palaute, mitä voi saada.  

Eilen kutsuin ystäväni Ruutin syömään ja hyvin tuntui maistuvan! Kaveriksi paistoin pannulla vuohenjuustokiekot sekä paahdoin leipää basilikaöljyssä.

Neljälle

2 purkkia hyvää tomaattimurskaa (Mutti on oma suosikkini)

5 tuoretta tomaattia

n. 1 dl kermaa

1 pötkö vuohenjuustoa

1 tl sokeria 

suolaa

pippuria myllystä

Hauduta tomaattimurskaa miedohkolla lämmöllä. Poista tomaattien kannat, pilko lohkoiksi ja lisää tomaattimurskan joukkoon. Lisää mausteet. Sokeria ei kannata pelätä, se taittaa pois mahdollisen kitkeryyden. Anna hautua, kunnes tomaatit ovat pehmenneet. Lisää joukkoon kerma ja paloiteltu vuohenjuusto. Sekoittele, kunnes juusto on sulanut. Soseuta blenderissä tai sauvasekoittimella. Itse käytän tähän aina sauvasekoitinta, sattumia saa jäädä rustiikkisen fiiliksen säästämiseksi. 

Nauti! <3

Omasta maasta

Sain keväällä lahjaksi puisen korin. Vaikka minua ei parhaalla tahdollakaan voisi nimittää viherpeukaloksi, pulpahti idea mieleeni välittömästi: halusin koriin kesäksi yrttejä kasvamaan. Ajatus vastapoimituista, itse kasvatetuista, tuoreista yrteistä oli suorastaan huumaava. Rucolaa pastan päälle ja basilikaa salaattiin. Ai että. 

Kodin Terrasta mukaan valikoitui multaa sekä ruohosipulin, basilikan ja rucolan siemeniä. Vuorasin korin foliolla, jotta kosteus pysyisi paremmin sisällä, eikä kori tärveltyisi heti. Kylvin kaikki siemenet lajeittain yhteen vakoon ja kastelin huolellisesti päivittäin. Ensin läpi alkoi puskea rucola. Basilikaa ja ruohosipulia sai hetken odotella, mutta hyvin nekin ovat nyt kasvaneet. Tavoitteeni eivät olleet korkealla, joten onnistumusprosentti on ihan hyvä. 

Naapurin korissa kasvaa komeasti sitruunamelissaa, persiljaa ja mansikkaa. Itsekin taidan laajenta repertuaaria ensi vuonna!

Kuukkari Style Club Sandwich

Koska Kuukkarissa ei ole tunnettua, spesifiä ruokakulttuuria, otan aina silloin tällöin oikeuden nimetä luomuksiani sen nimiin. Yleisesti kuukkarilaista ilmanalaa haistellessa se tuntuu koostuvan pitkälti grillatusta lihasta ja makkarasta, mikä sopii kyllä minulle erinomaisesti. Kuukkarilaiset ovat kokemukseni mukaan myös rentoa, melko boheemia porukkaa, harrastavat ulkojuhlia sisäpihoillaan ja kärsivät silloin tällöin myös orastavasta kankkusesta. Sikäli päivän ruokalaji sopii ihastuttavalle kaupunginosallemme mainiosti. 

Tiistaina krapula-annosta postatessa tulee mieleen, että mitäköhän ihmiset minusta ajattelevat (ei sillä, ettäkö siitä paljonkaan välittäisin). Kuvan lämmin voileipä on koottu lauantaina, jolloin ei tosin edes ollut mitenkään heikko happi. Joskus brunssi vain vaatii jotain hieman tuhdimpaa. Club Sandwich sopii siis myös erinomaisesti nautittavaksi ilman krapulaa. 

Annoksen ainoa viitseliäisyyttä vaativa osa on majoneesi, jos sen haluaa itse valmistaa. Jos krapula on paha, suosittelen suosiolla turvautumaan Heseltä saatavaan oikein kelvolliseen vastineeseen. Jos kuitenkin olet ihan hyvässä kuosissa, suosittelen tarttumaan kananmunaan ja öljypulloon. Pekonin, broilerin ja munien paistaminen ei vaadi kevätjuhlaliikkeitä.

Yhdelle

2 viipaletta paahtoleipää

1 broilerin rintafilé

3 siivua pekonia

1 muna

jääsalaattia

puolikas tomaatti

öljyä

Kurkkumajoneesi

1 kananmuna
2 dl rypsiöljyä
2 tl sinappia (mahdollisimman hyvää, esim. Dijon)
½ tl valkoviinietikkaa
½ tl suolaa

1 maustekurkku

1 rkl hienonnettua sipulia

Varmista, että öljy ja munat ovat huoneenlämpöisiä. Riko kokonainen muna korkean astian pohjalle. Lisää 1 tl sinappia, viinietikka ja suola. Käynnistä sauvasekoitin ja kaada samalla öljy sekaan ohuena nauhana. Sekoita, kunnes majoneesi on paksua. Lisää joukkoon toinen sinappilusikallinen sekä mahdollisimman pieneksi hienonnettu maustekurkku sekä sipuli ja sekoita valmiiksi. 

Paista broileri, pekonisiivut sekä muna pannulla. Paahda samalla  paahtoleivät kevyesti molemmilta puolilta. Sivele majoneesia molempiin leipiin ja kokoa täytteistä ihana club sandwich!

<3

'