Olen 26-vuotias intohimoisesti ruokaan suhtautuva nuori nainen Porista. Ruoka ja viini kiinnostavat minua monessa mielessä. Rakastan ruoanlaittoa, tekniikoiden opiskelua, viinien maistelua ja kaikkien komponenttien yhdistämistä sulavasti toisiinsa. Opiskelen matkailualaa, jonka kylkeen gastronominen tietämys ja innostus istuu nätisti. Amatöörikokkina valmistan kuitenkin ruokaa omiin tarpeisiini ja omien mieltymysteni mukaan.
Mieleni on jo pitkään tehnyt perustaa oma ruokablogi. Tänään mietin omaa arvohierarkiaani ja pitkään pohdin, että tuleeko perheen ja läheisten jälkeen asteikossa seuraavana (hyvä) ruoka vai musiikki. Tulin siihen tulokseen, että ilman kumpaakaan en tule toimeen. Kuolisin surusta, jos jompi kumpi vietäisiin minulta pysyvästi pois. Veljeni naljailee sisarusrakkaaseen tyyliinsä, että kun muut syövät elääkseen, minä elän syödäkseni. Se on täysin totta ja valitettavasti näkyy myös vyötäröllä. Hedonistinen luonteeni menee usein kuitenkin muiden seikkojen edelle. Täysin nautinnosta riisuttu ruoka ei ole minulle ruokaa. Se on jotain, millä ruumis pysyy hengissä, mutta mieli näivettyy.
Ruokakulttuureista yhtä suosikkia on mahdoton nimetä. Jokaisesta kulttuurista löytyy palasia, joita mielelläni fuusioin lautaselle. USA:ssa kesävaihtarina sain tutustua läheltä meksikolaiseen ruokakulttuuriin, joka on nykyäänkin hyvin lähellä sydäntäni. Aasialainen ruoka on ehkä kauimpana mieltymyksistäni, mutta sieltäkin löytyy hienoja yksittäisiä makuja. Intialaiset kastikkeet ovat aivan omaa luokkaansa ja vietnamilaiset riisipaperirullat veivät sydämeni pari vuotta sitten kiertomatkalla.
Ruokakulttuureista yhtä suosikkia on mahdoton nimetä. Jokaisesta kulttuurista löytyy palasia, joita mielelläni fuusioin lautaselle. USA:ssa kesävaihtarina sain tutustua läheltä meksikolaiseen ruokakulttuuriin, joka on nykyäänkin hyvin lähellä sydäntäni. Aasialainen ruoka on ehkä kauimpana mieltymyksistäni, mutta sieltäkin löytyy hienoja yksittäisiä makuja. Intialaiset kastikkeet ovat aivan omaa luokkaansa ja vietnamilaiset riisipaperirullat veivät sydämeni pari vuotta sitten kiertomatkalla.
Keittiöfilosofiaani kuuluu voimakkaasti tunteet. Kokkaan melko täysin fiilispohjalta ja päivän menu riippuu täysin sen hetkisestä fiiliksestäni. Toisinaan maistuu tulinen keitto ja toisinaan tarvitaan pehmeyttä ja lohtua vaikka kermaisen pastan muodossa. Kalaa ja äyriäisiä en valitettavasti syö lainkaan, joten niitä reseptejä tästä blogista ei tule löytymään. Keittiössä en koskaan mittaile tarkasti, vaan mutu-tuntuma yleensä tuo parhaan lopputuloksen. Pyrin jatkossa kuitenkin kirjaamaan ylös laittamiani määriä ainakin suunnilleen, jotta resepteistäni olisi hyötyä muillekkin.
Nauttikaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti