Pasta Carbonara "to die for"

 Jo lapsena tuli tutuksi pasta nimeltä Carbonara. Innokas pikku kotikokki bongasi keittokirjasta "Miilunpolttajan pastan" ja rakastui heti. Silloin en vielä käyttänyt ruuanlaitossa viinejä, mutta maku perustui siinäkin kananmunankeltuaisten ja parmesanin iätikestävään liittoon. 2000-luvun vaihteessa Norjan Tromssassa sain  parhaan alaikäisenä nautitun Carbonaran. Se jäi ikuisesti mieleeni, koska niihin aikoihin aloin tehdä tuttavuutta aikuisten listan kanssa ravintoloissa ja siellä avautui aivan uusia mahdollisuuksia verraten ranskalaisiin ja nakkeihin. Täysi-ikäisenä parhaan version olen nauttinut Venetsiassa hämyisellä sivukujalla autenttisen tuntuisessa trattoriassa.

Tässä on elämäni paras kotioloissa valmistettu Carbonara. Resepti on alkujaan kaverini Tiian taikakätösistä loihdittu, mutta toki se on vuosien saatossa hieman muokkaantunut. Pasta Carbonara on kermainen, suolainen ja täynnä syntiä. Toimii erinomaisesti mm. kun haluaa jotain oikein hyvää, sydänsuruihin tai krapulaan, kokemusta on. Kuvassa pasta näyttää valheellisesti kuivalta, oikeasti kastike on pehmeä, runsas ja sitä on riittävästi. Tämän pastan onnistuessa täydellisesti kokemus on minulle "to die for". Joka kerta.

Kahdelle nälkäiselle

1 pkt tuore-Fettuccinea (Tosikokki tekee tietysti pastansa itse, mutta tämä käy ihan hyvin amatööreille. ;) )

1 pkt pekonia

2 dl  parmesanraastetta (Raasta itse, tulee paras.)

2 kananmunan keltuaista

2-3 dl kermaa

2 valkosipulin kynttä

1 dl kuivaa valkoviiniä

puolikas ruukku persiljaa

suolaa

mustapippuria

Paistele pannulla pieniksi paloiksi pilkotut pekonit. Loppuvaiheissa lisää murskattu valkosipuli sekä valkoviini. Sekoita keskenään kerma, raastettu parmesan, munankeltuaiset, suolaa, mustapippuria ja suurin osa hienonnetusta persiljasta. Käytä fettuccine kiehuvassa suolatussa vedessä. Valuta pasta, mutta jätä hieman keitinvettä kattilan pohjalle. Lisää sekä pekonit että kermaseos ja anna kypsyä hetki miedolla lämmöllä. 

Ripottele valmiiden annosten päälle raastettua parmesania ja loput persiljasilpusta. Tarjoa heti. 

Tämä pasta on niin täyteläinen, että nauttisin sen kanssa ennemmin puna -kuin valkoviiniä. Täyteläinen ja pehmeä punaviini sopii oivasti tämän klassikon kaveriksi. Ruuanlaitossa käytetyn valkoviinin ylijäämän voi nauttia ruuanlaiton yhteydessä fiilistellen. ;)

Nauti!